Patentti- ja rekisterihallituksen tilintarkastusvalvonta hyväksyi vuonna 2018 vain 35 prosenttia laaduntarkastuksen läpikäyneistä tilintarkastuksista. Tieto ilmenee tilintarkastusvalvonnan 2018 vuosiraportista. Tämän perusteella kaksi kolmasosaa tilintarkastuksista olisi kelvottomia. On vaikea uskoa, että tulos antaisi oikean kuvan suomalaisen tilintarkastuksen laadusta, vaikka varmasti löytyy yksittäistapauksia, joissa olisi parantamisen varaa.
Tämä on mielenkiintoinen tausta sille, että työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt hankkeen ja asettaa työryhmän, joka valmistelee mahdollisuutta valita pienille yrityksille kevyempi tarkastus tilintarkastuksen sijaan. Valitettavasti aiemmin vireillä ollut hanke tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvojen nostamisesta niin, että mikroyritykset vapautettaisiin tilintarkastusvelvollisuudesta, kariutui tilintarkastusalan ja poliisiviranomaisten vastustukseen. Tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvot ovat nyt EU:n toiseksi matalimmat Maltan jälkeen ja olisivat muutoksen jälkeenkin olleet alhaiset useimpiin EU-maihin verrattuna.
On selvää, että tilintarkastus on tärkeää ja yrityksiä hyödyttävää toimintaa. Rahoittajat yleensä edellyttävätkin tilintarkastusta ennen rahoituksen myöntämistä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että tilintarkastuksen pitäisi olla pakollista mikroyrityksille.
Harmaan talouden torjuntaan parhaita keinoja ovat digitalisaation hyödyntäminen ja viranomaisten välisen tietojenvaihdon lisääminen. Sähköisen veroilmoituksen rakentaminen niin, että se tuottaa myös tarvittaessa pienelle yritykselle tilinpäätöksen, olisi iso kädenojennus pienille yrityksille.
Raskasta sääntelyä ei pidä käyttää, jos kevyemmälläkin selvitään
Lakisääteinen tilintarkastus perustuu suuryritysten tarpeista laadittuihin kansainvälisiin tilintarkastusstandardeihin. Menettely on pienyrityksen kannalta varsin raskasta, mikroyrityksistä puhumattakaan.
Lakisääteisen tilintarkastuksen pohjana olevat standardit sisältävät yli tuhat sivua ohjeita. On selvää, että näin raskas menettely on pienille yrityksille ylimitoitettu. Olisikohan niin, että ainakin osa laadunvalvonnan hampaisiin jääneistä tarkastuksista on sellaisia, joissa tilintarkastuksen dokumentaatio ei vastaa tilintarkastuksen standardeja täysimääräisesti, vaikka itse tarkastus on ollut riittävän laaja ja perusteellinen yrityksen toimintaan ja kokoon nähden.
Ongelmalle on olemassa ratkaisu. Tilintarkastusstandardit tuntevat myös kevyemmän review-menettelyn, yleisluontoisen tarkastuksen. Sitä koskeva standardi on noin 80-sivuinen, eli ei olematon sekään.
Review-menettelyssä tarkastuksen päävaiheet ovat samat kuin lakisääteisessä tilintarkastuksessa. Yleisluontoisessa review’ssa tarkastus suoritetaan ensisijaisesti kyselyillä sekä tietoja ja lukuja analysoimalla. Menettelyssä korostuu tilintarkastajan ammatillinen harkinta. Jos saatuja vastauksia tai tietoja on syytä epäillä, tilintarkastajan on pureuduttava syvemmälle.
Sääntelyssä on oltava ohjenuorana suhteellisuusperiaate. Raskasta sääntelyä ei pidä käyttää, jos kevyemmälläkin selvitään. Review-menettelyn sisältämä yleisluontoinen tilintarkastajan suorittama varmennus tulisikin sallia pienyrityksille. Tämä vaihtoehto on jo käytössä muutamassa EU-maassa, esimerkiksi Tanskassa, Virossa ja Ranskassa.
Tilintarkastuksen laadunvalvonnan tulokset kuvaavat, kuinka tarpeellinen on työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämä hanke, jolla sallittaisiin pienille yrityksille review-menettely vaihtoehdoksi lakisääteiselle tilintarkastukselle. Harmaan talouden torjunnassa on panostettava digitalisaatioon ja viranomaisten väliseen tiedonvaihtoon.
Tämä kirjoitus on päivitetty versio kirjoituksesta, joka julkaistiin alun perin Kauppalehdessä 21.1.2019.
