Vastuullisuus on aihe, joka tuntuu pulpahtavan joka suunnasta EU:n piirissä, ja asiasta onkin vireillä monenlaisia sääntelyhankkeita. Kestävän rahoituksen toimintasuunnitelma sisältää useita direktiivihankkeita, ja ei-taloudellisen raportoinnin direktiivin uudelleentarkastelu on jo käynnissä, vaikka direktiivi on vasta hiljattain pantu täytäntöön.
Vastuullisuusteema yhdistyy Brysselissä vahvasti myös corporate governanceen. Euroopan komissio järjesti 24.1.2019 koko päivän tilaisuuden otsikolla Sustainable Corporate Governance. Kun komission järjestää jostakin aihepiiristä laajan tilaisuuden, on enemmän kuin todennäköistä, että asiasta vielä kuullaan.
Tilaisuuden aluksi ranskalaispoliitikko kannusti sääntelyyn Ranskan malliin. Bangladeshin vuoden 2013 tehdasromahdus surmasi yli 1100 työntekijää, jotka tekivät eurooppalaisille merkeille vaatteita. Sen seurauksena Ranskassa on tuore suurille yrityksille suunnattu huolellisuuslaki (La loi sur le devoir de vigilance, engl. Duty of Vigilance Law). Vähintään 5000 työntekijän yritysten on järjestettävä mekanismit torjumaan ihmisoikeusrikkomukset ja haitalliset ympäristövaikutukset koko tuotantoketjussaan. Toimenpiteet on raportoiva vuosittain huolellisuusraportissa, joka on osa yhtiön toimintakertomusta. Laki ei kuitenkaan sisällä sanktioita.
Sidosryhmäpainotus tuntui olevan päivän sana
Tilaisuudessa pidettiin yleisenä totuutena sitä, että osakkeenomistajat ovat mukana yhtiöissä lyhyellä tähtäimellä. Omistaja-arvoa (shareholder value) tunnuttiin laajasti pitävän negatiivisena asiana, ja erään puhujan kerrottua aikanaan tehneensä gradunsa omistaja-arvoon liittyen asialle jopa naurettiin. Sidosryhmäpainotus tuntui olevan päivän sana. Eurooppalaisen AY-liikkeen edustaja jopa esitti, että ihmiset omistavat vain osakkeita, mutta yhtiöitä ei omista kukaan.
Keskustelusta kummastuneena käytinkin tilaisuudessa lyhyen puheenvuoron, jossa esitin, etteivät omistaja-arvo ja sidosryhmäajattelu ole vastakkaisia, sillä pitkällä tähtäimellä menestyksellistä yritystoimintaa voi harjoittaa vain toimimalla siten, ettei loukata asiakkaiden, työntekijöiden ja muiden sidosryhmien arvoja ja odotuksia. Totuuden nimessä en ollut ainoa tällä kannalla, sillä eurooppalaisten pörssiyhtiöiden järjestön edustajakin katsoi puheenvuorossaan sustainability-termin tarkoittavan yritystoiminnan jatkuvuutta. Mutta päällimmäinen tuntemus tässä joukossa oli, etteivät omistajat kovin suurta arvostusta nauti vastuullisuusväen keskuudessa. Toki kysymys oli myös siitä, keitä tilaisuudessa oli paikalla. Ylibuukattuun tilaisuuteen kun eivät kaikki mahtuneet.
Hallituksen tehtävien osalta yritysten strategioihin peräänkuulutettiin mitattavia vastuullisuustavoitteita, samoin kuin palkitsemisjärjestelmiin. Myös integroitua raportointia kannatettiin lukuisissa puheenvuoroissa.
Vastuullisuusteema on täällä jäädäkseen ja lisäsääntelyäkin saattaa tulla
Amerikkalaisprofessorin puheessa osakkeiden osto-ohjelmat saivat kovaa kyytiä, eikä hänen mukaansa arvopaperivalvoja SEC valvo mahdollisia markkinoiden manipulaatioita osto-ohjelmiin liittyen.
Eurooppalainen AY-liike esitti työntekijäedustusta hallintoelimiin. Tästä keskustelusta jäi uupumaan eri EU-maiden yhtiörakenteiden erilaisuus. Työntekijäedustus laajassa saksalaisessa hallintoneuvostossa nimittäin on täysin eri asia kuin suomalaisissa pienissä hallituksissa. Suomessa pörssiyhtiöissä on keskimäärin muita pienemmät hallitukset.
Sekin ajatus esitettiin, että yhtiön vastuullisuusjohtajan (Chief Value Officer) pitäisi olla mukana yhtiön hallituksessa. Tässäkin keskustelussa helposti unohtuu pohjoismainen hallintomalli, jossa hallitukset koostuvat pääosin yhtiön ulkopuolisista henkilöistä, eivätkä yhtiön johtajat kansoita omien yhtiöiden hallituksia.
Kaiken kaikkiaan tilaisuudesta jäi päällimmäiseksi näkymä siihen, että vastuullisuusteema on täällä jäädäkseen ja että lisäsääntelyäkin saattaa asiasta tulla. Ja ennen kaikkea se, että vastuullisuus ei ole vain erillisten vastuullisuusasiantuntijoiden pöydillä, vaan kuuluu myös hallitusten agendalle.
