Yritysvastuuta koskeva raportointivelvoite tiukkenee. Suuret, yli 500 henkilöä työllistävät ja yleisen edun kannalta merkittävät yritykset antavat selvityksen muista kuin taloudellisista tiedoista joko yhtiön toimintakertomuksessa tai siitä erillisenä tiiviinä selvityksenä. EU-direktiiviin perustuva kirjanpitolain muutos tuli voimaan viime vuoden lopussa. Suomessa velvoite koskee noin 100 yhtiötä.
Kyseessä on selvitys, jonka nimenomaan hallitus ja toimitusjohtaja antavat ja allekirjoittavat. Sen on oltava valmiina samaan aikaan tilinpäätöksen kanssa, vaikkei sitä heti julkistettaisikaan. Tilintarkastaja tarkastaa annetun selvityksen, onko se lain mukainen ja ettei se ole ristiriidassa tilinpäätöksen kanssa. Muussa tapauksessa tilintarkastajan on annettava siitä huomautus tilintarkastuskertomuksessaan.
Raportin tulee lain mukaan sisältää tietoja ympäristöasioista, sosiaalisista näkökohdista ja työntekijöistä, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä korruption ja lahjonnan torjunnasta. Laki edellyttää, että raportti sisältää ainakin seuraavat seikat:
- lyhyt kuvaus yhteisön liiketoimintamallista
- kuvaus toimintaperiaatteista sekä niihin liittyvistä riittävän huolellisuuden (”due diligence”) turvaavista prosesseista
- millaisia tuloksia toimintaperiaatteiden noudattamisella on tilikauden aikana saavutettu tavoitteisiin verrattuna
- kuvaus merkittävimmistä riskeistä yhteisön toiminnassa huomioiden sen liikesuhteet, tuotteet ja palvelut
- selvitys siitä, miten yhteisö hallitsee yllä mainittuja riskejä
- yhteisön liiketoiminnan kannalta tärkeimmät muut kuin taloudelliset tunnusluvut.
Selvityksen valmistelu tulee linjata nyt.
Tarkastusvaliokunnassa, tai sen puuttuessa hallituksessa, on viimeistään nyt syytä linjata selvityksen valmistelu. On hyvä päättää, annetaanko se osana toimintakertomusta vai erillisenä selvityksenä. Kaikilla velvoitteen piirissä olevilla yhtiöillä ei ole aiemmilta vuosilta vastuullisuusraportointia, mutta useimmilla on. Myös aiempia vastuullisuusraportteja kannattaa arvioida ja tiivistää hallituksen selvitykseen yhtiön arvonluonnin kannalta olennaisimmat asiat.
Velvoitteen ulkopuolella olevien yhtiöiden on hyvä ymmärtää, että niihin voi heijastua velvoitteen piirissä olevien liikekumppanien mahdollisesti lisääntyvät tiedon tarpeet. Luonnosta selvitykseksi on paikallaan käsitellä esim. tarkastusvaliokunnassa jo ennen vuoden vaihdetta yhdessä tilintarkastajan kanssa. On mielenkiintoista nähdä, tuleeko näistä selvityksistä aidosti yhtiökohtaisia vai turvaudutaanko vakiolauseisiin ja -ilmauksiin.
Nähtäväksi jää, millaisen vastaanoton hallitusten selvitykset muista kuin taloudellisista tiedoista saavat. Niiden pitäisi osaltaan parantaa yhtiöistä saatavaa kokonaiskuvaa ja suoriutumisen arviointia. Toivotaan, että ne vahvistavat vastuullisuusnäkökulmaa osana yhtiön normaalia johtamista ja ohjaamista.
