Ilmastonmuutoksesta puhuminen on tällä hetkellä koronan varjossa. Toki sen ymmärtää, sillä tämänkin päivän murheet ja kriisit on ratkaistava nopeasti yhteiskuntien ja talouselämän toimintakyvyn säilyttämiseksi sekä nyt että ensi vuonna. Vaikka keskustelu ilmastonmuutoksesta näyttäisi hiipuvan, itse ilmiö elää ja voi hyvin, ajan kuluessa aina vain paremmin.
Satelliittikuvat kertovat Grönlannin jääpeitteen sulamisen vain kiihtyneen viime vuonna. Siperian ikirouta on alkanut sulaa. Amazonin alueen pelätään muuttuvan hiilinielusta päästölähteeksi. Tätä listaa voisi jatkaa aina uusilla ilmastonmuutoksen etenemisestä kertovilla esimerkeillä, mutta saavutettaisiinko sillä jotakin?
Tekisi kuitenkin mieli huutaa täältä kasvomaskin takaa, että ilmastonmuutostakaan ei saa unohtaa.
Tuskinpa, sillä vain yksi kriisi kerrallaan tuntuu mahtuvan meidän tietoisuuteemme. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, että väheksyisin jollakin tavalla pandemiaa ja sen vaikutuksia, en todellakaan. Sen haltuun ottamisessa ja haittojen korjaamisessa on vielä paljon työtä edessäpäin. Tekisi kuitenkin mieli huutaa täältä kasvomaskin takaa, että ilmastonmuutostakaan ei saa unohtaa.
Mitä nimettiinkään riskikartalle?
Olen kevään jälkeen palannut monta kertaa World Economic Forumin alkuvuodesta julkaisemaan maailmanlaajuisista riskeistä kertovaan karttaan. Sieltä näemme, että riskiarvion tehneet, yli tuhat asiantuntijaa eri puolilta maailmaa, ovat – aivan oikein – arvioineet tartuntataudin olevan jossain määrin todennäköinen riski sekä luokitelleet sen vaikutuksen toteutuessaan hyvin suureksi.
Huomio kartalla kiinnittyy kuitenkin siihen, että tartuntatautia sekä paljon todennäköisempinä että vaikutuksiltaan huomattavasti sitä suurempina on nostettu esiin epäonnistuminen ilmastotoimissa, biodiversiteetin kato, sään ääriolosuhteet, luonnonkatastrofit sekä ihmisen aiheuttama ympäristötuho.
Maailman uutisia seuraamalla saamme todistaa riskeistä todennäköisimpänä pidetyn eli sään ääriolosuhteiden toteutumista. Mutta seuraavaksi todennäköisintä ja seurausvaikutuksiltaan suurinta eli ilmastonmuutoksen torjunnassa epäonnistumista emme oikein vielä ota täysin todesta. EU ohjaa meitä kyllä oikeaan suuntaan, ja asiantuntijat patistelevat toimenpiteisiin, mutta jotenkin asiat eivät kuitenkaan saa sitä huomiota, joka niiden merkittävyyden perusteella niille kuuluisi.
Tietoisuus vs. toiminta
Yksittäiset ilmastonmuutoksesta ja sen hillitsemisestä edelleenkin puhuvat on helppo leimata haihattelijoiksi, jotka eivät ymmärrä yritysten murheita ja päälle kaatuvia ongelmia. ”Antaa niiden tyttöjen puhua, kyllähän maailmaan puhetta mahtuu,” kuuluvat vähättelevimmät kommentit.
Tämän ajatuksen seurauksena kaivoin esiin edellä mainitun World Economic Forumin raportin riskien arviointiin osallistuvien taustoja. Yli tuhannesta osallistujasta miehiä oli 68 prosenttia, ekonomisteja neljännes, akateemisia viidennes ja ympäristöalan edustajia vain yhdeksän prosenttia. Iältään vastaajien enemmistö eli 74 prosenttia oli yli 40-vuotiaita. Eurooppaa edusti 44 prosenttia ja Pohjois-Amerikkaa vajaa viidennes.
Ilmastonmuutoksesta huolissaan oleva ja sen valtavat seurausvaikutukset ymmärtävä onkin ennen kaikkea keski-ikäinen, länsimaalainen bisnesmies.
Ilmastonmuutoksesta huolissaan oleva ja sen valtavat seurausvaikutukset ymmärtävä onkin ennen kaikkea keski-ikäinen, länsimaalainen bisnesmies. Jokin tässä ei nyt kuitenkaan täsmää, sillä jos asia on näin, niin keskustelussa, poliittisissa päätöksissä ja liike-elämän strategisissa suunnissa ilmastonmuutokseen reagoinnin pitäisi näkyä paljon nykyistä paremmin.
Ehkä me sittenkin tarvitsemme vielä pitkään Greta Thunbergia ja kumppaneita unilukkareiksi. Pandemia aiheuttaa valtavasti inhimillistä kärsimystä ja erittäin suuria taloudellisia haasteita. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan ilmastomuutos tulee aiheuttamaan kumpaakin moninkertaisesti.
Kuten viruksenkin arvellaan olleen keskuudessamme tiedettyä aikaisemmin, on ilmastonmuutoskin jo täällä. Vielä sen seuraukset eivät näy täysimääräisenä, mutta oireet ovat jo alkaneet. Epäonnistumiselle ei ole tässä asiassa tilaa.
Artikkeli on alun perin julkaistu PwC:n uutishuoneessa 24.8.
Painavaa asiaa Sirpa!