Pörssiyhtiön ei kannata ylenkatsoa yksityissijoittajaa

Ne tyhjentävät karkit ja kynät pörssiyhtiön ständiltä sijoitusmessuilla. Ne tulevat sijoittajatilaisuuteen tai yhtiökokoukseen haukkumaan yhtiön osakkeen, jos heillä on henkilökohtainen huono kokemus yrityksen tuotteesta tai palvelusta. Ne himoitsevat kokouskahvin ja sämpylöiden kaltaisia sijoitustoiminnan reaaliosinkoja. Rohkeimmat osoittavat mieltään venyttämällä yhtiökokouksia ärsyttävillä kysymyksillä, koska heillä on siihen lakiin kirjattu oikeus. Heitä ei kuitenkaan pidä arvioida ulkoasun perusteella, koska virttyneen villapaidan ja mainoslippiksen takaa voi löytyä miljoonasalkku ja huippuluokan ymmärrystä osakemarkkinoista. Osa heistä on arvostettuja nimimerkkejä ja mielipidejohtajia tuhansien sijoittajien seuraamilla keskustelupalstoilla.

Nämä ovat yksityissijoittajia, eli pörssiyhtiöiden omistajia, joita hallitus myös edustaa. Hyvä yhtiö kunnioittaa kaikkia omistajiaan ja pitää heistä huolta. Jotain on kuitenkin pielessä, sillä törmään jatkuvasti pörssiyhtiöihin ja sijoittajaviestinnän ammattilaisiin, jotka linjaavat ylpeästi fokusoituvansa ainoastaan instituutiosijoittajiin. Yksityissijoittajia monesti suorastaan halveksitaan. Miksi ihmeessä? Yksityissijoittajiin panostamiseen on monia syitä, jotka ovat hallitustasollakin relevantteja.

Aktiivisesti kauppaa käyvillä yksityissijoittajilla on merkittävää valtaa

Ensinnäkin aktiivisesti kauppaa käyvillä yksityissijoittajilla on merkittävää valtaa, koska he määrittävät yrityksen markkina-arvoa jatkuvassa kaupankäynnissä. Mitä pienempi yhtiö ja keskittyneempi omistajarakenne, sitä suurempi valta yksityissijoittajilla on yhtiön markkina-arvon muodostuksessa. Monissa tapauksissa yrityksen omistuksesta esimerkiksi 80 prosenttia voi olla keskittynyt kymmenelle omistuksensa päällä istuvalle suurelle omistajalle, mutta loput 20 prosenttia päättävät yrityksen markkina-arvon päivittäisessä kaupankäynnissä. Olisi hulluutta jättää palvelematta tätä omistajajoukkoa sillä perusteella, että se on niin pieni.

Toinen syy on yksityissijoittajien osakkeelle luoma likviditeetti. Se taas avaa portit suurempiin sijoittajiin. Jotta voi saada suuria omistajia, yhtiön osakkeella pitää olla tyypillisesti tietty likviditeetti, jota luodaan aktivoitumalla yksityissijoittajissa. Piirimestaruuksista ei voi suoraan loikata olympialaisiin. Moni listautuja viime vuosilta on valitettavasti kokenut kantapään kautta, mitä se tarkoittaa osakkeen jälkimarkkinan toimivuuden kannalta, kun listautumisanti on myyty pääasiassa vain suurille instituutioille.

Aktiivinen työ yksityissijoittajissa voi tukea myös brändin tunnettuutta ja olla tehokas kanava kertoa yhtiön tarinaa. Omistajat ovat usein erittäin sitoutuneita asiakkaita ja brändilähettiläitä, joskus jopa mielipidejohtajia. Taaleri otti listautumisella asiakkaat omistajikseen ja toteuttaa tätä kautta omistajuuteen perustuvaa missiotaan. Kotipizza nivoi sijoittajaviestinnän taitavasti osaksi koko yrityksen tarinankerrontaa. Revenio Groupin kohdalla yhtiön aktiivisen jalkatyön ansiosta voidaan puhua jo omistajien yhteisöstä. Suurten yhtiöiden joukosta näyttävästi edukseen on erottunut Sampo, joka on uuden sijoittajasuhdeasiantuntija Mirko Hurmerinnan aloitettua nostanut Sammon sijoittajanäkyvyyden uudelle tasolle esimerkiksi blogeja, sosiaalista mediaa, tapahtumia ja videoita hyödyntämällä. Sampo sai viime vuoden aikana 10 000 uutta kotitalousomistajaa.

Yksityissijoittajat ovat palkinneet heistä hyvin huolehtivat yhtiöt luottamuksellaan ja hyvällä likviditeetillä. Tällä on myös positiivinen vaikutus yhtiön osakkeen suhteelliseen arvostukseen pörssissä. Sijoittajat omistavat mieluummin niitä yhtiöitä, jotka pitävät heistä huolta muutenkin kuin lain määrittämien viestinnän minimivelvoitteiden tasolla.

Inderes on DIF:n teemakumppani toisen vuosineljänneksen teemassa Hallitus ja sijoittajat. Lue lisää yhteistyöstä täältä >

Jätä kommentti

avatar
  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita kun