Pörssiyhtiöön sijoittaminen vaatii luottamusta. Hallituksen jäsenet voivat viestiä luottamusta ostamalla osakkeita. Etenkin kriisiaikoina pörssiyhtiön sisäpiirin ostot tuovat näytön siitä, että ainakin joku luottaa yhtiöön ja sen osakekurssiin.
Pörssin alakulo näkyy listautumisissa. Kuluvana vuonna niitä on ollut tasan yksi. Arvo Sijoitusosuuskunta toi osakkeensa Nasdaq Helsinki First North -listalle kesäkuussa. Sen sijaan vuosina 2020-2022 listausinto oli Suomessa vilkas 2020-2022. Julkisen noteerauksen kohteeksi ilmestyi tällöin yhteensä 52 yhtiötä.
Valittavasti moni IPO:iin (listautumisantiin) osallistunut ja osakkeet pitänyt on tuntenut pettymystä. Kurssit ovat laskeneet. Poikkeuksen tekee Kempower, joka on kasvanut pörssissä 2,6 miljardin euron arvoiseksi. Se on melkoinen suoritus First North -tulokkaalta. Kempowerin lisäksi ei ole kovin montaa osaketta, joiden pörssikurssi olisi listaushintaa korkeammalla.
Pahimpia kurssilaskuja listatulokkaista ovat tarjonneet Fifax ja Lifa Air, joista voisi hyvinkin jälkiviisauden imelyydellä todeta jotain painokelvotonta. Ei ehkä olisi pitänyt listautua. Toisaalta riskiähän pörssistä haetaan.
Kurssilasku ei koske vain listautuneita, vaan melkein koko Helsingin pörssiä. Suomi on ollut vuonna 2023 yksi heikoimmista: Amerikan pörssit ja Nasdaq ovat tänä vuonna vetäneet hyvin ja Saksankin DAX näyttää vihreää.
Helsinki-indeksin painavimmat eivät ole teknologiatähtiä tai kasvuyhtiöitä. Painavimmat ovat Nordea, Neste, Kone, Nokia, Sampo ja UPM, joiden kursseja ovat laskeneet erilaiset syyt.
Perinteisin mittarein suomalaisosakkeet ovat edullisia.
Tuloskerroin (P/E-luku) on alhainen, ja osinkotuotot ovat korkealla. Edullisuudesta puhuvat julkisuudessa monet salkunhoitajat ja konkarisijoittajatkin.
Korkojen nousu ja taantumapelot ovat vieneet kurssit painuksiin. Joskus taantuma hellittää ja korkojenkin taso painuu alas – silloin myös osakkeiden hinnat nousevat. Yleensä ennakoiden.
Osakekaupat, jossa pörssiyhtiön hallituksen jäsen tai sisäpiiriin kuuluva toimivan johdon jäsen tekee kauppaa, pitää julkistaa. Näitä ilmestyy ilahduttavasti talousmedioiden uutisfeediin liki päivittäin. Tosin varsin kryptisessä muodossa ja jokainen kauppatapahtuma eriteltyinä.
Onneksi Finanssivalvonta helpotti viitisen vuotta sitten median työtä, minkä jälkeen sisäpiirikauppojen koontitilastoja on helpompi julkaista. Näin tekevät ainakin Inderes ja Kauppalehti.
EU:n lainsäätäjät, Finanssivalvonta ja Nasdaq yrittävät monilla pikkutarkoilla ohjeillaan suitsia sisäpiiriläisen osakekauppoja. Juristien pelottelut voivat saada hallituksen jäsenet tuumimaan, että parempi on olla tekemättä mitään. Näin ei tule rikkoneeksi vahingossa sääntöjä.
Pörssiyhtiöiden sisäpiiriläisillä on yleensä oiva tilaisuus ostaa osakkeita tulosjulkistuksen jälkeen.
Ostot tai myynnit eivät onnistu, jos yhtiö valmistelee jotain isompaa hanketta. Siinä tapauksessa yhtiö pitää yllä sisäpiirin hankerekisteriä. Pörssiyhtiöiden päätöksentekijöille, juristeille ja neuvonantajille totean, että huolehtisivat kaupankäynnin olevan aina välillä mahdollista ja suositeltavaakin.
Sisäpiirin kauppojen julkistuksesta sääntö MAR 19 sanoo, että ilmoitus on tehtävä viipymättä ja viimeistään kolme työpäivää liiketoimen toteuttamisen jälkeen. Julkisista ilmoituksista näkeekin, että joku hyödyntää kolmen päivän viivettä ja joku toinen ei.
Kuitenkin ilmoitusvelvollisuus syntyy, kun kalenterivuonna ylittyy 5000 euroa. Tosin julkisissa ilmoituksissa näkyy usein pienempiäkin summia.
Ilmoituksia onkin aika paljon. Reilun vuosikymmenen ajan on ollut tapana, että hallituspalkkioita maksetaan myös osakkeina. Se on hyvä käytäntö, koska tämä lisää hallituksen jäsenen sitoutumista yhtiöön ja etenkin sen osakekurssiin.
Pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniltä toivoisi, että ostaisivat osakkeita. Se on aina luottamuksen ilmaisu yhtiötä kohtaan. Summan ei tarvitse olla suuri, mutta silti osakkeiden ostoilmoitus on merkki sisäpiiriläisen luottamuksesta. Luottamustapulasta kärsii etenkin useampi viime vuosien listatulokas.
