IPR-strategia hallituksen työkaluna

Aineeton omaisuus on tärkeimpiä omaisuuseriä elinkeinoelämässä, joka suuntautuu yhä enemmän palvelu- ja digitaalisoituun talouteen. Aineeton omaisuus on yli puolet EU:n yhtiöiden arvosta ja jatkaa kasvamistaan. Osaa aineettomasta omaisuudesta kutsutaan immateriaalioikeuksiksi (Intellectual Property Rights), joka on kansainvälisesti melko harmonisoitu oikeudellinen ala. Tunnusomaista immateriaalioikeuksille on, että lainsäädännön kautta myönnetään yksinoikeus tietyksi ajanjaksoksi tai niin kauan kuin immateriaalioikeutta hyödynnetään. Perinteisiä immateriaalioikeuksia lähellä olevia oikeuksia ovat tekijänoikeudelle lähellä olevat lähioikeudet, liikesalaisuudet ja kasvavassa määrin oikeus dataan.

Vaikkakin immateriaalioikeuksien merkitys kasvaa yrityksissä, on yhtiön toimialasta ja toimintaympäristöstä riippuen erittäin suuria eroja sen suhteen, mitkä immateriaalioikeudet ovat tärkeässä asemassa yrityksen strategian kannalta. Esimerkiksi kuluttajatuotteita myyvälle yhtiölle tavaramerkit (brändit) ovat tärkeässä asemassa, kun taas tuotekehitykseen panostava yritys todennäköisesti panostaa enemmän patenttien tai liikesalaisuuksien salassapitoon. Näin ollen hallitustyöskentelyssä immateriaalioikeuksilla laajassa mielessä on suuria yrityskohtaisia eroja. Toisaalta on vain harvoja yrityksiä, joissa immateriaalioikeudet voidaan jättää huomioimatta.

Suomi on teollisen tuotekehityksen ja innovoinnin osalta EU:n johtavia maita.[1] Suomalaisten yritysten johdon on siten myös syytä huolehtia aineettoman omaisuuden tiedostamisesta ja kaupallisesta hyödyntämisestä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on antaa aihepiiristä yleinen katsaus menemättä yksityiskohtiin.

[1] Key Figures on Europe – 2019 Edition