Strategia on kuollut. Eläköön strategia!

Hallituksen tulee varmistaa, että strategiasta syntyy jatkuva, osallistava prosessi henkilöstön, johdon sekä hallituksen välillä. Ilman elävää strategiaa yrityksen resilienssi häiriöille sekä kyky luoda uusia toimintatapoja organisaation jokaisella tasolla jää puutteelliseksi.

Tulevaisuuden ennakoinnille ja muutoksen hallitsemiselle on nyt suurempi kysyntä kuin moneen vuosikymmeneen. Yrityksissä ja niiden hallituksissa kipuiltiin vielä äsken pandemian vaikutuksien sekä sen jälkeisen kasvun aikaansaamisen parissa. Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan iski valmiiksi häiriintyneisiin tuotantoketjuihin ja palautti epävarmuuden markkinoille.

Organisaatioita odottaa viime vuosien tapahtumavetoisen pintakuohunnan alla entistä vaikeammat kysymykset, kuten edistyksellisten teknologioiden läpimurto, ilmastonmuutoksen monisyiset vaikutukset, globalisaation heikkeneminen sekä väestörakenteen muutos. Ymmärrystä tarvitaan myös henkilöstön innovaatiokyvyn ja kulttuurin kehittämisestä sekä inkluusion ja monimuotoisuuden kysymyksissä. Lisäksi vastuullisuuden kasvavat vaatimukset tuovat jokaiseen muutokseen oman ulottuvuutensa.[i]

Mikäli organisaatio ei pysty pilkkomaan muutosta ja riskejä hallittaviin kokonaisuuksiin, on johtoryhmillä riski taantua reaktiiviseen sopeutumiseen, joka tulee kalliiksi. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttämisen epäonnistumisen on arvioitu romahduttavan maailmantaloutta noin 18 prosentilla.[ii]

Skenaariot strategian sydämenä

Sopeutuminen tulevaisuuden muutoksiin on raskasta, sillä ihmisinä olemme ratkaisukeskeisiä ja siedämme epävarmuutta huonosti. Johdon kontrollin tunnetta haetaan usein strategioista, mutta aikamme kysymykset ovat vaikeita siksi, ettei niihin ole olemassa valmiita ja oikeita vastauksia. Strategioiden laatiminen voikin pahimmillaan olla osa sopeutumisen ongelmaa, jos strategian myötä syntyy oletus, että kaikki kysymykset ovat ratkaistavissa.

Avain onnistuneeseen strategiaan on luonnollisesti toimeenpano, mutta jatkuva toimintaympäristön muutos on jo pitkään kyseenalaistanut pitkän aikavälin strategian läpiviennin onnistumista. Usean vuoden strategiakausi kohtaa väistämättä häiriöitä toimintaympäristön muuttuessa strategian toteutusta nopeammin. Tämä edellyttää kykyä mukauttaa strategiaa matkan aikana. Sopeutumiskyvyn tuleekin olla strategiassa sisään rakennettuna.

Perinteinen strategiatyö ei riitä nykyisten vaikeiden kysymysten tai häiriötilanteiden ratkaisuun, vaan strategian toteutuksesta tulee rakentaa elävä. Nyrkkisääntö on, että häiriötilanteissakin kyetään onnistumaan, kunhan strategian perusteina olevien olettamuksien muutoksia seurataan huolellisesti. Tässä avuksi tulevat strategian pohjatyöksi laaditut skenaariot ja niihin kirjatut strategian sekä kehitysprojektien lähtöoletukset. Näin olettamuksia voidaan seurata systemaattisesti ja päivittää havaintojen mukaisesti.

Skenaarioiden laatiminen ja kehityksen seuranta ovat keinoja osallistaa henkilöstöä muutoksen tulkitsemiseen oman roolinsa kautta sekä parhaimmillaan ohjata heitä löytämään uusia ratkaisuja kasvun tueksi.

Työyhteisön tulee kokea, että strategia on yhteinen matka yhteisiin onnistumisiin, ei vain johtoryhmän vuokaaviolle perustuva projektisuunnitelma.

Hallitusten vastuu elävän strategian luomisessa

Muutoksien ja häiriöiden luoma paine lisää hallitusten vastuuta sopeutumisesta, mutta hallituksen tulee myös tuntea roolinsa tarkasti ja tunnistaa, miten se parhaimmalla mahdollisella tavalla tukee johtoryhmää.

Miten hallitukset voisivat sitten toteuttaa hyvän hallintotavan mukaista vastuuta yritysten strategian määrittelystä ja sen täytäntöönpanon seurannasta?

Skenaariotyö tarjoaa mahdollisuuden osallistaa hallitusten jäseniä ja jopa luoda trialogia työntekijöiden, johdon sekä hallituksen välille. Samalla tavalla kuin henkilöstö tulee saada mukaan skenaariotyöhön, on hallituksellakin usein arvokasta ja laaja-alaista näkemystä ympäröivästä maailmasta.

Hallituksen vastuun toteutumiseksi strategiatyön osallistamisen ja viestinnän näkökulmista huolehtiminen onkin yhtä tärkeää kuin itse strategia. Hallituksen tulee myös toimia elävän strategian mahdollistajana, ja tälle työlle on hyvä asettaa mittarit niin ylemmän johdon kuin keskijohdonkin tasolla. Johdolta tulee vaatia strategian taustaoletusten kalibrointia tai tietoa henkilöstön osallistamisesta saatavista impulsseista.

Lopulta tulevaisuuteen sopeutumisessa on kyse organisaation hyvästä resilienssistä ja muutosjohtamisesta. Elävän keskustelun luominen organisaation strategian toteutuksesta on paras vakuutus sille, että tulevaisuuden muutokset osataan palastella sopivan kokoisiksi ja ratkoa operatiivisessa toiminnassa. Strategiatyön parissa tapahtuva oppiminen ja havainnointi onkin paljon arvokkaampaa kuin itse lopputulema.

Kirjoitus on tiivistetty versio artikkelista, joka julkaistaan Boardview-lehden numerossa 1/2022 kesäkuussa.

 

Lähteet:

[i] EY. (2020). Megatrends 2020 and beyond.

[ii] Swiss Re Institute. (2021). The economics of climate change: no action not an option.