EU:n kestävyysraportointidirektiivin myötä satojen suomalaisten yhtiöiden on opeteltava lukemaan EU:n kestävän rahoituksen luokittelua ja kriteerejä, joiden perusteella hallituksessa hyväksyttävä kestävyysraportti laaditaan.
Osakeyhtiöiden hallitusten jäsenille tulee laajoja uusia velvoitteita EU:n kestävyysraportoinnin myötä. Corporate Sustainability Reporting -direktiiviä (CSRD) on täydennetty EU-komission esityksellä, joka velvoittaa läpivalaisemaan liiketoiminnan kestävyys- ja vastuullisuuskriteerit. Sääntely on tarkoitus saattaa voimaan parin vuoden kuluessa. Kestävyysraportin rinnalla pitää tehdä yhtiön toiminnan ja koko toimitusketjun kattava due diligence eli perusteellinen läpivalaisu.
Tiukimmat vaatimukset koskevat yrityksiä, joissa on yli 500 työntekijää ja liikevaihto yli 150 miljoonaa euroa, sekä yrityksiä, joissa on yli 250 työntekijää ja liikevaihto yli 40 miljoonaa euroa ja joiden liikevaihdosta vähintään puolet kertyy ympäristön kannalta haitallisiksi katsotuilta toimialoilta.
Kestävyysraportin laatiminen koskee laajempaa joukkoa. Raportti on annettava, jos täyttää kaksi kolmesta ehdosta: liikevaihto on vähintään 40 miljoonaa euroa, taseen loppusumma 20 miljoonaa euroa ja työntekijöitä keskimäärin vähintään 250.
Yhtiöt velvoitetaan raportoimaan ympäristöä, työntekijöitä, ihmisoikeuksia sekä korruption ja lahjonnan torjuntaa koskevasta toiminnastaan ja ehkäisemään haitallisia vaikutuksia. Vihreän toiminnan tunnusluvuista, kuten osuus liikevaihdosta, kuluista ja investoinneista, tulee olennainen osa yhtiöiden raportointia. Suuret yhtiöt joutuvat sovittamaan liiketoimintastrategiansa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin.
Yhtiöiden pitää julkistaa vuosittain oma due diligence -politiikkansa, joka sisältää yrityksen lähestymistavan kestävyysperiaatteiden mittaamiseen sekä siihen liittyvät säännöt ja periaatteet. Lisäksi on kerrottava, miten koko prosessi on toteutettu ja kuinka siitä saatuja havaintoja käytetään haitallisten vaikutusten vähentämiseen.
Hallituksen vastuu kasvaa
Johtajien vastuu laajenee ja heidän on otettava entistä tarkemmin huomioon päätöstensä seuraukset kestävään kehitykseen liittyvissä asioissa kuten ihmisoikeudet, ilmastonmuutos ja ympäristövaikutukset. Yrityksen johto vastaa siitä, että läpivalaisu toteutetaan asianmukaisesti ja että siitä raportoidaan hallitukselle.
Yhtiöt joutuvat mukauttamaan strategiansa uusiin kestävyyskriteereihin, joiden perusteella laadittu varsinainen kestävyysraportti julkaistaan osana hallituksen toimintakertomusta. Tilintarkastajan varmentamisella pyritään takaamaan tietojen yhdenmukaisuus taloudellisten tietojen kanssa. Raportoinnin valvontavastuu tulee tarkastusvaliokunnalle.
Hallitus vahvistaa allekirjoituksellaan kestävyysraportin kuten tilinpäätöksen. Hallituksen jäsenten vastuu korostuu kestävyyden mittaamisessa ja raportoinnin sisällön tarkastuksessa.
Tilintarkastajat ja valvojat ovat jo etukäteen olleet huolissaan hallitusten osaamisvajeesta: mistä löytyy ammattitaitoisia jäseniä, jotka pystyvät tulkitsemaan ja soveltamaan uusia vaatimuksia? Ja miten määritellään kestävyysasiantuntijan pätevyys?
Vaatimusten laiminlyönnistä rangaistaan
EU:n taksonomia eli kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä vaikuttaa yritysten investointeihin ja sitä kautta raportointiin. Mitä kestävämmäksi hankkeet tulkitaan, sitä helpommin niihin voi saada rahoitusta.
Luokittelulla ja aiempaa tiukemmilla raportointi- ja valvontavaatimuksilla yritetään ehkäistä yritysten viherpesua ja ohjata investointeja ilmaston ja ympäristön kannalta kestäviin kohteisiin.
Yksi päänvaivaa aiheuttava vaatimus on koko toimitusketjuun ulottuva kestävyys. Direktiivi ja kestävyysluokittelu jättävät paljon tilaa tulkinnoille. Niin tilintarkastajat kuin yritysten johto odottavat selkeitä ohjeita, mutta todennäköisesti hallitukset joutuvat itse tekemään tulkintoja due diligence -prosessin ja kestävyysraportin oikeellisuudesta.
Finanssivalvonta saa viime kädessä tulkita, ovatko raportit ja niiden varmentaminen sääntelyn vaatimusten mukaisia. Jos vaatimukset eivät täyty, yhtiölle voidaan määrätä rangaistus eli hallinnollinen seuraamusmaksu.
Kestävyysluvuilla viherpesua vastaan
Kestävyyslukujen raportoinnilla on etenkin pörssiyhtiöille suuri merkitys. Sijoittajat ja rahoittajat lukevat niitä pian samalla tavalla kuin taloudellisia tunnuslukuja. Kestävyysraportti on tarkoitus julkaista osana toimintakertomusta digitaalisesti tilinpäätöksen rinnalla, mikä tekee raportoinnista johdonmukaisempaa ja sidosryhmien kannalta käyttökelpoisempaa.
Sääntelyn piiriin kuuluvien yritysten on ilmoitettava, kuinka suuri osa niiden liiketoiminnasta on yhteensopivaa kestävyysluokituksen kanssa. Tilintarkastajien tekemällä varmennuksella pyritään keskittämään kestävyysraportin sisältö liiketoiminnan kannalta olennaisiin seikkoihin ja jättämään pois viherpesua lähentelevät ja epäolennaiset asiat. Varmennuksella halutaan nostaa kestävyysraportit uskottavaksi lähteeksi rahoitus- ja investointipäätöksille.
Viisi vinkkiä hallituksen jäsenille kestävyysraportoinnin laadun varmistamiseen:
- Selvitä itsellesi raportointivaatimukset ja kestävyysluokittelun kriteerit. Vertaa niitä oman yhtiösi strategiaan ja kestävyys- tai vastuullisuusohjelmaan.
- Selvitä, mitkä sidosryhmät ovat due diligencen ja kestävyysraportoinnin kannalta olennaisimpia ja miten raportti vastaa odotuksiin.
- Vertaa, miten hyvin yhtiöisi pärjää kestävyyskriteereiden noudattamisessa kilpailijoihin nähden.
- Keskustele rahoittajien ja sijoittajien kanssa heidän odotuksistaan.
- Käytä asiantuntija-apua due diligence -prosessin suunnittelussa ja kestävyysraportin laadinnassa.
Laajempi versio tästä artikkelista on julkaistu Boardview-lehden numerossa 1/2022.
