Hallituksen keskeinen tehtävä ei ole objektiivisuuden varmistaminen.
Yllättävän usein tulee päätöksentekotilanteissa vastaan asenne, joka korostaa päätösten objektiivisuuden tärkeyttä. Ajatuksena näyttäisi olevan se, että kaikki päätökseen sisältyvät keskeiset muuttujat tulee olla sisällöltään ja arvoltaan kiistattomat ja kvantifioidut. Taustalla tuntuu olevan myös vahva uskomus, että objektiivisia päätöksiä tekevä hallitus on hyvä hallitus. Mutta onko todellakin näin? Onko objektiivisuus todellakin se voima ja keino, joka inspiroi menestykseen? Viekö objektiivisuus yhtiön kannalta oikeisiin valintoihin?
Hyvän hallitustyön tärkein mittari on se, missä määrin yhtiön tavoitteet toteutuvat, eli menestyykö yritys. Yrityksen menestys vuorostaan syntyy siitä, että keskeisiin tehtäviin on valittu oikeat henkilöt, jotka yhdessä toimien saavat tuloksia aikaiseksi.
Jokapäiväisessä johtamisessa panos-tuotos-ajattelu on erinomaisen hyödyllistä. Kun teen x seuraa y, ja koska pyritään nimenomaan tilanteeseen y tehdään x. Sama logiikka pitkään toiminut erinomaisesti myös teollisissa investoinneissa.
Nopeasti muuttuvassa maailmassa hallituksen eteen tulevat kysymykset ovat kuitenkin luonteeltaan todella moniuloitteisia. Niihin vaikuttavat geopolitiikka, teknologioiden kilpajuoksu, alan yritysten omistusmuutokset ja henkilövalinnat, megatrendit, regulaatio, jne. Paraskaan hallitus ei voi muodostaa itselleen yhteistä objektiivista kuvaa näistä kaikista muuttujista, saati niiden vaikutuksista tulevaisuuteen. Sen sijaan hyvä hallitus voi muodostaa itselleen yhteisen subjektiivisen tilannekuvan ja näkemyksen siitä, miltä se uskoo tulevaisuuden näyttävän. Tähän pohjautuen hallitus voi hyväksyä yhtiölle tahtotilan.
Yhtiön strategiassa määritellään ne toimenpiteet, joiden kautta tahtotila saavutetaan. Kun strategiaprosessi toimii hyvin, yritys pääsee sovittujen toimenpiteiden kautta tahtotilaansa, mistä on hyvä ponnistaa seuraavaan tahtotilaan. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vahvistaa loistavalla tavalla toimivan johdon ja henkilökunnan motivaatiota.
Hallituksen roolin keskeinen tehtävä yllä kuvatussa ei näytä olevan niinkään objektiivisuuden varmistaminen sen jokaisessa päätöksessä, vaan sen hyväksyminen, että hallituksen tulee toimia subjektina. Hallituksen tulee subjektina muodostaa yhteinen ymmärrys nykytilasta ja yhteinen näkemys siitä, mikä on toivottavaa ja viisasta tästä eteenpäin. Sen tulee subjektina uskoa toimivan johdon arviointikykyyn ja sen esittämien toimintasuunnitelmien toteutumiskelpoisuuteen. Sen tulee uskaltaa ryhtyä toimenpiteisiin riittävän nopeasti tilanteessa, jossa se kokee siihen olevan tarvetta, vaikkei objektiivista näyttöä muutoksen tarpeellisuudesta ole vielä olemassa.
Hallitus, joka ymmärtää olevansa subjekti, jolle on uskottu vastuu yhtiön hyvästä hoidosta, on vahva. Lisäarvon luominen hyvän hallitustyön kautta on sellaisen hallituksen tekemisen ytimessä.
