Enää ei ole uutinen se, että geopoliittinen tilanne muuttuu rajusti ja maailma kaksi- tai jopa kolminapaistuu. Erilaiset yhteiskuntakatsomukset törmäävät ja mahdollisuudet globaaliin yhteistyöhön kutistuvat. Olemme tottuneet ajattelemaan, että kaupankäynti tuottaa rauhaa ja yhteisymmärrystä maiden välille, sillä hyvät liikesuhteet tuottavat innovaatioita ja voittoa molemmille osapuolille.
Kaupankäynti naapurimaan Venäjän kanssa loppui monelta yritykseltä kuin seinään, kun maan johto ilman perusteltua syytä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjä pyrkiikin vahvistamaan kumppanuuksia sinne, missä sille ovia pidetään avoimina. BRICS-yhteisö kasvaa, ja Venäjän johto saa tukea omille pyrkimyksilleen muuttaa maailman järjestystä.
Hälyttävää on, että Kiina ja Venäjä vakuuttivat ystävyyttään presidentti Putinin vieraillessa Kiinassa nyt lokakuussa. Vahvistuva yhteistyö perustuu heidän mukaansa yhteisen uhan torjumiseen. Tämän asian pitäisi olla jokaisen sellaisen yrityksen hallituksen seuraavan kokouksen asialistalla: miten valmistaudumme tilanteeseen, jossa Kiinan luotettavuus ja sen arvomaailma yhteistyökumppanina horjuu?
Osa ratkaisua on reshoring, tuotannon palauttaminen kotimaahan. Ilmiö on ollut kovassa nousussa USA:ssa, ja se jatkaa kasvuaan.
Automaation ja autonomistuvan robotiikan sekä etäohjattavien systeemien avulla voidaan tuoda tuotantoa takaisin Suomeen. Työvoimakustannukset, jotka alun perin veivät yrityksiä Kiinaan, eivät enää ole este. Tehdas voi nimittäin toimia autonomisesti, ilman ihmisiä itse tehtaassa – ja silti tuotannon palauttaminen lisää työpaikkoja, tarvitaanhan infraa, huoltoa ja muita palveluita.
USA:ssa on sanottu ”Anywhere but China”. Tämä ajatus sopii yrityksille, jotka ovat sijoittuneet Kiinaan markkinoiden vuoksi. Aasiassa on maita, kuten Vietnam, jotka ovat geopolitiikan näkökulmasta Suomelle Kiinaa parempia kumppaneita.
Reshoring on toki monimutkainen ja monitahoinen prosessi. Se vaatii lujan päätöksen siirtyä takaisin kotimaahan: muun muassa sääntelyn ja luvitusten tuntemusta, toimitusketjujen uudelleen arviointia, taloudellista suunnittelua, vaikutusten arviointia sekä henkilöstö- ja asiakaskokemuksen johtamista. Reshoring edellyttää myös uusien teknologioiden tuntemusta ja ymmärrystä siitä, miten niitä voi hyödyntää optimaalisesti reshoring-prosessissa ja uuden tuotannon rakentamisessa.
Hyvä uutinen on, että Suomessa on niin kovan luokan osaamista, että reshoring-projektit ovat menestyksiä samalla, kun ne tuottavat uutta yhä vahvempaa osaamista ja sitä myöten parantavat maamme kilpailukykyä yhä haasteellisimmalla kansainvälisillä markkinoilla.
Reshoringin voittaja saattaa olla ympäristö.
Uuden teknologian pohjalta rakennetut tehtaat voivat olla entistä ympäristöystävällisempiä, ja toimitusketjujen optimointi voi johtaa kestävään logistiikkaan.
Mikään ei kestä ikuisesti – nykytilannekin muuttuu. Nyt on hyvä hetki tarkastella toimintaa uudesta näkökulmasta ja siinä sivussa parantaa yrityksen ja Suomen elinvoimaisuutta. Aikanaan silloinen Tekes edisti ja rahoitti voimakkaasti yritysten siirtymistä Kiinaan. Olisiko nyt aika ottaa uusi suunta?
