Myrkyllinen omistajuus

Olen todistanut tapauksia, joissa laiskasti johdettu omistajuus tuntuu myrkyttäneen yrityskulttuurin. Tarkoitan tällä yrityksiä, joissa omistajat tai yrittäjät ovat osittain mukana toiminnassa, mutta heidän roolinsa, vastuunsa ja tekemisensä ovat kaikille epäselviä. Tilanne johtaa usein johdon passivoitumiseen.

Suomessa on paljon yrittäjien omistamia yhtiöitä ja perheyrityksiä. Niissä jokaisessa omistajuus on kasvollista ja ”vahvaa.” Pidämme usein perheyrittäjyyttä voimavarana, mitä se ehdottomasti onkin. Huonosti johdettuna se kuitenkin johtaa vain surkeaan johtamiseen ja epätasapainoiseen yrityskulttuuriin. Huonosti omistettu yritys on myös huono sijoitus; Yritystä on vaikea tai mahdotonta myydä, sen arvo on kiinnittynyt sen avainhenkilöihin, eikä johtaminen välttämättä ole ammattimaista.

Miten omistajuus voi muuttua myrkylliseksi?

Vaikeudet alkavat yleensä yrittäjien siirtyessä osittain omistajan roolin. On luonnollista ja inhimillistä, että jokainen yrittäjä haluaa jossain vaiheessa elämäänsä luopua osasta tehtävistä ja laajentaa vastuuta. Usein kuitenkin valta jää jakamatta vastuun kanssa, eli halutaan päättää ja vain näennäisesti jaetaan vastuuta muiden avainhenkilöiden kesken. Tälläisessä tilanteessa turhautuu jokainen osaava ja johtaja. Vallan ja vastuun on kuljettava yhdessä. Jos on vastuuta, on myös oltava valtaa päättää asioista.

Joissain tilanteissa entiset yrittäjät muuttuvat omistajiksi ammattimaistamatta omistajuuden prosessia. Ulkopuoliset jäävät valitsematta hallitukseen, eikä johto saa arjessa ansaitsemaansa tukea. Ajoittain yrityksessä pistäytyvä omistaja, joka usein myös tietävästi kommentoi tekemistä ja käyttää siten arvovaltaansa, on yhtiölle jopa vaarallinen ja vahingollinen toimija.

Omistajuuden ja johtamisen sääntöjen on oltava selkeitä kaikille osapuolille.

Ei tehdä, kun ei omistajakaan jaksa

Ajattelumalli, jossa omistaja ohjaa vaikkapa jahdiltaan ”älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin sanon” on ajatuksena Suomessa mahdoton. Ajatus siitä, että johto on töissä ja minä täältä mökiltä ohjailen on ajatuksena kuollut. Työntekijöille, johdolle, hallituksen jäsenille ja omistajille on kaikille oltava selkeästi sovitut roolit, vastuut ja palkkiot.

Omistaja, joka ajattelee, että tehkää mitä minä sanon, ja minähän tästä lopulta vastaan, saa palkakseen huonoa kulttuuria ja epäonnistuvia johtajia.

Omistaja osallistuu samoilla säännöillä kuin muutkin

Hyvä omistaja kunnioittaa yrityskulttuuria ja osallistuu samoilla säännöillä kuin muutkin toimijat. Se tarkoittaa myös selkeää roolia tai poissa pysymistä yrityksen arjesta. Emme hyväksy ohituskaistoja ilman sääntöjä missään muuallakaan yhteiskunnassa. Miksi siis kukaan sietäisi omistajaa, joka lokkina ilmaantuu paikalle, ulostaa ja poistuu sitten taas määrittelemättömäksi ajaksi paikalta? Valitettavasti on myös omistajia, jotka katsovat tälläisen toiminnan mahdollisuudeksi ja jotkut jopa velvollisuudekseen.

Omistajuuden kehittäminen on voimakkaasti sidoksissa johtajuuden, yrittäjyyden ja sijoitustoiminnan osaamisen parantamiseen. Siksi myös omistajan on opittava omistajuuden eri muotoja ja sääntöjä eri tilanteissa. Kurinalaisesti ja yhdellä pelikirjalla arjessa suorittava joukkue on kaikista tehokkain.

Häilyvä omistaja ja kaikkitietävä omistajuus on yritykselle, sen tulevaisuudelle ja tuloksille puhdasta myrkkyä.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Ville Tolvasen blogissa 19.7.2019.

Jätä kommentti

avatar
  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita kun