Helsingin sanomien toimittaja Jaakko Närhi kirjoitti HS-analyysissä 29.7. suuromistajien ja pääomasijoittajien pörssiyhtiöistä tekemistä ostotarjouksista ja nosti esiin huolen osakkeenomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta. Närhi kirjoitti: ”Ilmeisesti Helsingin pörssi ei ole yhtiöille riittävän hyvä paikka kasvaa tai muuten kehittyä”. Näen asian toisin.
Pääomasijoittajan tekemää ostotarjousta ajaa aina vain yksi tavoite: usko, että yhtiön voi myydä tai listata uudelleen tulevaisuudessa korkeammalla hinnalla. Pörssikaupankäynti ei rajoita yhtiön mahdollisuuksia kasvaa tai kehittyä. Päinvastoin listayhtiöstatus tuo monia etuja, kuten uskottavuutta, tunnettuutta ja paremman aseman rahoitusmarkkinoilla. Mutta luonnollisesti julkisen kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön osakkeen arvoa heiluttavat yhtiön oman kasvun ja kannattavuuden kehityksen ohella markkinasyklit, makrotalous sekä yleinen sentimentti.
Venäjän hyökkäyssodan ja korkojen nousun vuoksi erityisesti pörssin pienyhtiöiden arvostukset ovat laskeneet tuntuvasti kolmen vuoden takaisiin verrattuna. Pääomasijoittajien ostotarjoukset indikoivat, että rahoituksen ammattilaisten mielestä monet näistä yhtiöistä voivat olla tulevaisuudessa merkittävästi arvokkaampia tuntuvan lunastuspreemionkin jälkeen.
Pääomasijoittajan ostotarjous kertoo, että se uskoo vielä suurempaan arvonluonnin mahdollisuuteen.
Markkinasyklien armoilla olevan listayhtiön ja yksityisesti omistetun yhtiön välisen arvostuseron hyödyntäminen on kautta aikojen ollut yksi pääomasijoittajien strategiosta. Pääomasijoittaja pyrkii myös omilla toimillaan kehittämään yhtiötä suotuisasti omistuksensa aikana. Yhtiön hallituksen tulee kyetä näkemään syklien yli ja arvioida yhtiön arvonnousun potentiaalia pitkällä aikavälillä. Hallituksen on myös oltava riippumaton pääomistajista ja toimittava kaikkia osakkeenomistajia tasavertaisesti hyödyttävällä tavalla. Syklin pohjalla myyminen edes suurehkolta näyttävällä preemiolla ei välttämättä ole oikea ratkaisu. Pääomasijoittajan ostotarjous kertoo, että se uskoo vielä suurempaan arvonluonnin mahdollisuuteen.
Myös pörssisijoittajan tulee kyetä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä. Pääomasijoittaja voi olla valmis omistamaan yhtiötä jopa yli kymmenen vuotta ennen irtautumistaan. Erityisesti nuorten kasvuyhtiöiden osalta sijoittajan tulisi katsoa osavuosikatsausta pidemmälle. Tätä Helsingin pörssissä kenties vielä opetellaan. Pörssi ei ole este suotuisalle arvonkehitykselle. Esimerkiksi nopeasti kasvavia puolijohde- ja tekoäly-yhtiöitä arvostetaan maailman pörsseissä jopa 30 kertaa liikevaihtonsa arvoisiksi. Kyse on enemmän sykleistä ja teknologiatrendeistä kuin siitä onko yhtiö listattu vai listaamaton.
Pörssiyhtiön tulee myös itse kiinnittää huomiota tapaansa viestiä strategiastaan sekä pitkän aikavälin arvonluontimahdollisuuksistaan. Osavuosikatsauksissa fokus on usein peräpeilissä ja ohjeistus annetaan tyypillisesti enintään kuluvalle vuodelle. Pitkän aikavälin tavoitteet jäävät usein väljiksi ja vaisuiksi. Pääomasijoittaja pyrkii löytämään uusia avauksia ja reippaita keinoja sijoituskohteensa arvon kasvattamiseksi. Yhtiön sijoittajaviestinnän tulisi antaa aineksia vastaavaan skenaariopohdiskeluun myös yksityissijoittajille.
Olemme nähneet Helsingin pörssissä lukuisia menestystarinoita vuosien varrella. On kansallinen etumme kehittää kotimaista pörssiä entistä paremmaksi markkinapaikaksi. Vaikka yhtiön omalla suorituksella on keskeinen rooli, ei osakekurssi voi sykleistä riippumatta aina vain tasaisesti nousta. Ylä- ja alamäet kuuluvat lajiin. Pörssikaupankäynnin kohteena oleminen ei ole este kasvaa tai kehittyä. Suomalaisten piensijoittajien tulee kuitenkin kehittää tervettä skeptisyyttä ostotarjouksia kohtaan ja vaatia yritysten hallituksilta riippumattomuutta ja sitoutumista pitkän aikavälin arvonluontiin.
Tiiviimpi versio tästä kirjoituksesta on julkaistu Helsingin Sanomissa 1.8.2024.
