Sijoittajille parempaa tietoa kestävyysriskeistä ja -vaikutuksesta

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää mittavia sijoituksia uuteen, energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen infrastruktuuriin. Euroopassa investointitarve on 180 miljardia euroa vuosittain.

Vähemmälle huomiolle on yllättäen jäänyt sijoittajien etu tietää tarkemmin sijoitustensa riskeistä. Lisääntyvät ympäristöriskit ja ilmastonmuutoksen eteneminen tarkoittavat nimittäin myös taloudellista riskiä muuttuvien sääolosuhteiden ja ympäristöolosuhteiden seurauksena.

Jo nykykurssilla ilmastonmuutos uhkaa pyyhkiä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden 85 biljoonan dollarin pääomasta yli 4 biljoonaa dollaria vuoteen 2100 mennessä. Ilmaston lämpeneminen kuuteen asteeseen, josta emme enää ole niin kaukana, uhkaisi arvioiden mukaan jo kolmasosaa maailman hallittavista varoista.

Ilmasto- ja ympäristöriskeihin valmistautumisen pitäisi olla yrityksille ja rahoitusinstituutioille itsestäänselvyys

Tällainen skenaario tarkoittaisi käytännössä finanssisektorin ja talouden romahtamista. Ilmasto- ja ympäristöriskeihin valmistautumisen pitäisi olla yrityksille ja rahoitusinstituutioille itsestäänselvyys. Finanssisektoria tuntuu edelleen vaivaavan lyhytnäköisyys ja keskittyminen kapeasti rahallisiin mittareihin.

Nopea suunnanmuutos maksaa sekin teollisuudelle ja finanssisektorille, joten mitä aiemmin aloitettu ja asteittainen muutos, sitä maltillisemmat siirtymäkulut ja -riski.

Ilmastoriskien lisäksi on tärkeää huomioida ympäristöriskit kokonaisuudessaan, jotta sijoituksia ohjataan tasapanoisesti kestävimpiin kohteisiin. Hiilipäästötönkin sijoitus saattaa kantaa muita ympäristöriskejä. Sijoitusten ja projektien riskiarvioinnissa tulisi ottaa huomioon koko sijoitusketju, elinkaari ja resurssitehokkuus, kuten vaikutus biodiversiteettiin ja maankäyttöön, energian ja uusiutuvan energian kulutus, raaka-aineiden hyödyntäminen, veden kulutus ja syntyvä jäte.

Sijoittajat, erityisesti piensijoittajat, eivät voi tällä hetkellä luotettavasti vertailla sijoitustuotteiden altistumista ympäristö- ja ilmastoriskeille. Siksi rahoituksen välittäjien, erityisesti omaisuudenhoitajien ja institutionaalisten sijoittajien tiedonanto- ja huolellisuusvelvollisuutta tulee vahvistaa. Due diligence -tarkastuksen tulee huomioida riskit nykyistä laajemmin.

Rahoituksen välittäjät tarvitsevat myös itse riittävästi tietoa sijoitustuotteiden ja -salkkujen perustana olevien varojen ja yritysten toiminnasta voidakseen antaa tietoa vähittäissijoittajille ja edunsaajille. Tällä hetkellä näin ei ole. Rahoitus- ja ympäristöriskeistä ja sosiaalisista riskeistä raportoidaan erikseen, ja jälkimmäisten raportointi on pakollista vain suurimmille listautuneille yrityksille. Kuinka ammattisijoittajat ja varsinkaan yksityissijoittajat voisivatkaan vertailla yrityksiä ja sijoituksia toisiinsa, elleivät pääomarahoitusta hakevat yritykset julkaise vertailukelpoista tietoa riskeistään ja niiden hallinnasta.

Siksi tarvitaan vertailukelpoisten ja harmonisoitujen kestävyysindikaattoreiden ottamista olennaiseksi osaksi yritysraportointia, kirjanpitosääntöjä, laskentamalleja, viitearvoja ja luottoluokituksia sekä läpileikkaavasti osaksi kaikkea finanssilainsäädäntöä. Ilman johdonmukaisuutta ympäristöriskit jäävät marginaaliin.

On sijoittajan ja talousjärjestelmän etu, että tiedonantovelvollisuus ulotetaan koskemaan kaikkia sijoitustuotteita, ja kaikkia finanssimarkkinoiden toimijoita vakuutus- ja eläkeyhtiöistä ja omaisuudenhoitajista pankkeihin, jotta riskit pääomalle huomioidaan asianmukaisesti ja jotta toimijoilla säilyvät tasapuoliset kilpailuedellytykset.

Ilmasto- ja ympäristöriskien huomiotta jättäminen on todellinen riski ja rahallinen tappio riskien toteutuessa. Nämä riskit tulee tuoda paremmin sijoittajien tietoon ja sijoittajien tulee sitä vaatia.

Jätä kommentti

avatar
  Tilaa ilmoitukset  
Ilmoita kun