Suomi rakastaa sääntelyä ja pelkää kilpailua. Paras tulos syntyy monen mielestä siten, ettei ihmisiä, yrityksiä, järjestöjä ja valtakuntaa johdeta. Kysytään vain porukalta, mitä se haluaa. Sitten sovitaan.
Tulos on hätkähdyttävä.
Olemme onnistuneet luomaan työsopimusten viidakon.
Suomalainen palkanmuodostuksen joustavuus saavutti tuoreimmassa World Economic Forumin (WEF) kilpailukykyvertailussa sijan 140.
Syyskuun lopussa julkaistussa selvityksessä oli mukana 140 maata. Olimme kaikkein kankeimpia. Vihoviimeisiä lajissa, joka on ratkaisevan tärkeä työmarkkinoiden kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta.
Tasapuolisuus kangistaa
Joustava palkanmuodostus lisää työllisyyttä ja kannustaa hyviin suorituksiin. Suomi ei voi varmaankaan olla työmarkkinoiden joustavuudessa ykkönen eikä sen ehkä tarvitsekaan olla.
Ripaus markkinataloutta tekisi kuitenkin hyvää.
Yrityksissä palkanmaksun lähtökohtana ovat työsuoritteet, joiden kautta yritys tuottaa tavaroita ja palveluita asiakkailleen.
Minusta on oikeudenmukaista, että hyvistä ja tuottavista suoritteista maksetaan enemmän ja heikoista vähemmän.
Keskustelu palkoista voisi Suomessakin tarkoittaa ratkaisujen etsimistä, jotta yritykset voisivat menestyä ja maksaa porukalleen kunnon korvauksen.
Sen sijaan me pohdimme jokaisen muutoksen tasapuolisuutta suhteessa vallitsevaan tilanteeseen. Kuinka voisimme pitää kaikki palkkasuhteet ennallaan ja – jos mahdollista – pienentää palkkaeroja.
Tällä tyylillä olemme jo pitkään jäykistäneet työelämän pelisääntöjä.
Olemme itse tärvelleet kilpailukykyämme.Suomalaiset yritykset menestyvät maailmalla kohtuullisen hyvin, mutta huolestuttavan monilla on vaikeuksia kotimaassa.
Verotus leikkaa työhaluja
Parhaiden työntekijöiden suoritteiden arvo on moninkertainen heidän kollegoihinsa verrattuna. Tasapuolisuuden vaatimus on kuitenkin johtanut siihen, että aloittelijoille maksetaan Suomessa lähes yhtä paljon kuin kokeneille.
Vapaamatkustajat elättävät itsensä toisten suoritteilla.
Systeemi on teoriassa tasapuolinen mutta käytännössä epäreilu. Se ei huomioi myöskään maan eri osien erilaisia tilanteita.
Kärjistäen voisi sanoa näin: kun palkka on sama kaikille, pääkaupunkiseudulla se on matala ja maakunnissa liian korkea.
Ja jos sitten joku tekee tarmokkaasti töitä ja saavuttaa vähän suuremman palkan, se leikataan häneltä pois verotuksella.
Jos olette sitä mieltä, ettei asia ole ihan näin, etsikää käsiinne tuo aiemmin mainittu WEF:n selvitys. Kun WEF arvioi verotuksen vaikutusta työn kannustavuuteen, Suomi yltää sijalle 109.
Emme ole ihan viimeisiä verotuksen kannustavuudessa, mutta rupusakkia kuitenkin. Verotus on mennyt överiksi, koska julkinen sektori on kasvanut liian suureksi.
Ura auki maahanmuuttajille
Työmarkkinoiden jäykkyys vaikeuttaa myös Suomeen muuttavien pakolaisten työllistymistä. Kaikkien etu olisi, että maahanmuuttajat voisivat saada työpaikan mahdollisimman nopeasti.
Kaikki ymmärtävät myös sen, ettei heidän tuottavuutensa ole uran alussa samalla tasolla, mihin suomea äidinkielenään puhuva ammattilainen yltää.
Maahanmuuttanut kollega tarvitsee enemmän tukea ja opastusta.
Sellaisesta suoritteesta ei oikein voisi maksaa täyttä korvausta. TES-pelisääntöjen yleissitovuus ja työluvakäytännöt estävät kuitenkin järjen käytön.
Järkevä työ olisi paras kotouttaja. Suomi tarvitsee lisää työtätekeviä ihmisiä myös väestön ikärakenteen takia.
Hädänalaisista oloista Suomeen selviytyneitä ei saa byrokratisoida ryhmäksi, joka syrjäytyy ja turhautuu eikä tuota mitään.
Heidät pitää ottaa riemumielin mukaan rakentamaan uutta kotimaataan. Meidän tärkein velvollisuutemme on huolehtia siitä, että maahanmuuttajat saavat mahdollisuuden.
Pakolaisvirta muuttuu voimavaraksi, kun uuden tilanteen vaatimat byrokratiamuutokset toteutetaan viivyttelemättä.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Teknologia ja tulevaisuus -blogissa osoitteessa: https://teknologiajatulevaisuus.wordpress.com/2015/10/05/vaarallinen-rakkaus/
