Yhtiöoikeuden normaalisti niin vakaalla alalla puhaltavat muutoksen tuulet: yhtiökokoukset järjestettiin keväällä ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa uusin menetelmin, uusi hallinnointikoodi toi kokousten asialistalle palkitsemispolitiikat ja ensi vuonna palkitsemisraportit, ja Euroopan komissio on pannut pystyyn julkisen kuulemisen yritysvastuusta ja kestävästä hallinnoinnista (sustainable corporate governance). Oikeusministeriö arvioi vieläpä parhaillaan koko osakeyhtiölain toimivuutta. Suorastaan hengästyttää.
Lainsäädäntöä ja hyvää hallintotapaa pitää kehittää muun maailman mukana. Yhtiöiden ja niiden omistajien, sijoittajien, asiakkaiden ja muiden sidosryhmien tarpeet muuttuvat ja vaatimukset kiristyvät. Se kiihdyttää puolestaan lakien uudistussykliä.
Kaikesta ei kuitenkaan tarvita pykälää osakeyhtiölakiin.
Kaikesta ei kuitenkaan tarvita pykälää osakeyhtiölakiin. Yhtiölainsäädäntöämme on muutettu joustavaksi, jotta se toimisi erilaisten yhtiöiden elämässä. Lakia täydentää itsesääntely, jonka ansiosta yritys voi valita oman tapansa toimia ja vastata ympäristön muutoksiin. Suomessa itsesääntely onkin toiminut pitkään tuloksellisesti. Yhtiöt ymmärtävät, että vastuullisuus merkitsee lain vaatimusten ylittämistä.
Onko järkevää rikkoa ehjää ja muuttaa osakeyhtiölakia jähmeämmäksi? On ehdotettu, että kestävä kehitys pitäisi saada osaksi yhtiöiden tarkoitusta ja johdon tehtäviä eli kirjata osakeyhtiölakiin. Kestävä kehitys on kuitenkin jo yhtiöiden hallitusten agendalla, ja asiakkaat, yhteiskunta sekä muut sidosryhmät kannustavat yhtiöitä vastuullisiin valintoihin. Huolellinen, yhtiön etua vaaliva johto ei voi ummistaa siltä silmiään.
Siksi pitää pohtia, kannattaako kestävä kehitys upottaa yhtiölainsäädännön yksityiskohdaksi vai mieluummin ohjata erityislainsäädännöllä ja itsesääntelyllä yrityksiä toimimaan yhä paremmin. Tarkoitus ei aina pyhitä keinoja.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Castrén & Snellmanin sivustolla 1.12.2020.
