Organisaatiopsykologi Pekka Järvinen totesi Helsingin Sanomissa 25.11.2018, että työelämässä korostetaan nyt liiaksi tekemisen hauskuutta ja hyvää fiilistä. ”On vaarana, että työelämästä ruokitaan epärealistista kuvaa. Moni alkaa ajatella, että paskahommia ei kannata tehdä, vaan työn pitää olla luovaa, siinä voi matkustella ja tehdä kaikkea kivaa. On unohtunut, että esimies on se, joka loppupeleissä kuitenkin määrää ja se on se työpaikka, jolle teet töitä tiettyjen pelisääntöjen mukaisesti. Et voi odottaa, että teet aina vain kivoja hommia. Mitään paratiisia ei ole olemassa.”
Järvinen on valmentanut suomalaisia johtajia ja esimiehiä vuosikymmeniä. Osallistuin aikanaan itsekin hänen vetämäänsä erinomaiseen valmennukseen. Niin silloin kuin nytkin Järvinen on työelämän ytimessä. Työn tekeminen ei voi olla kaikille kivaa kaiken aikaa. Jokaisessa työssä on niitä kivempia hommia ja vähemmän kivoja. Omistaja- ja hallitustehtävistä lähtien.
Oletko jo maistanut…?
Luin vuosia sitten artikkelin, jossa kenraali Gustav Hägglund kertoi johtamiskäytännöistään. Rekrytoinnin osalta hän totesi, että oli kysynyt aina yhden ja saman kysymyksen jokaiselta vaativaan johtotehtävään hakeutuneelta kandidaatilta: ”Har du smakat skit?”
Erittäin hyvä kysymys, joka tulisi esittää jokaiselle johtajakandidaatille. Oletko? Olen. Kuinka usein? Usein. Missä? Kaikissa tehtävissä, joissa olen johtanut ihmisiä. Jos johtotehtävään hakeutuva henkilö ei ole tätä herkkua saanut maistaa, niin henkilö ei ole valmis johtajaksi. Vaativa johtamistyö kun ei ole aina kivaa, vaan osin juuri sitä lapioimista. Niiden ”ei-niin-kivojen-asioiden” tekemisen johtamista.
Suorituksen johtamisen vastuu siirtyy yksilöille
Suorituksen johtaminen on johtajan tärkein tehtävä. Suorituksen johtaminen ei kuitenkaan ole enää pelkästään johtajien ja esimiesten etuoikeus vaan jokaisen yksilön velvollisuus. Itsensä ja muiden johtamisen taitoja edellytetään yhä useammassa tehtävässä kaikilla toimialoilla. Esimiesten rooli kehittymisen ja tulosten mahdollistajana on tulevaisuudessakin keskeinen, mutta samalla vastuu omasta suorituksen johtamisesta ja kehittymisestä siirtyy ensisijaisesti jokaisen yksilön omalle vastuulle.
Suorituksen johtamisen merkitys korostuu entisestään tulevaisuudessa. Nykyistä ketterämpiä, yksinkertaisempia ja läpinäkyvämpiä malleja tarvitaan, mutta yhtä ainoaa oikeaa mallia ei ole olemassa. Erilaiset liiketoiminnot, kulttuurit ja toimintaympäristöt edellyttävät erilaista suorituksen johtamista.
Johtamisella on merkitystä
Arvostamani kollega totesi esityksessään taannoin seuraavaa: ”Uskon siihen, että ihmiset haluavat luontaisesti tehdä parhaansa”. Valitettavasti tämä ei pidä kaikkien osalta paikkaansa. Kaikki eivät halua, pysty tai osaa tehdä aina parastaan ja jotkut eivät koskaan. Kaikki eivät kykene johtamaan itseään saatikka muita. Tämän takia tarvitaan johtajuutta ja johtamista. Joku tai jotkut niitä itseohjautuvia tiimejäkin loppupeleissä johtaa – etenkin silloin, kun tavara iskeytyy tuulettimeen.
