Uuden jännittävän teknologiastartupin hankinta yritysjärjestelyn kautta on ostajille usein monimutkainen ja haasteellinen prosessi. Nykypäivän digitaalisen disruption ravistelemassa liiketoimintaympäristössä on kilpailuedun säilyttämisen kannalta keskeistä, että uudet teknologiat otetaan käyttöön ja skaalataan mahdollisimman laajasti koko liiketoiminnan hyödynnettäväksi. Jos et itse ota uusinta teknologiaa käyttöön, kilpailijasi tekevät sen kyllä.
Perinteisesti teknologiayritysten ostajat ovat ajatelleet, että kun teknologiaan ja järjestelmiin liittyvät ongelmat on selätetty, alkavat yrityskaupan synergiat ja arvo toteutua kuin itsestään. Pitkän tähtäimen tuloksia ja onnistumisia ei kuitenkaan saavuteta, jos keskitytään pelkkään teknologiaan.
Teknologia tarvitsee yhä ihmisiä
Yrityskaupoissa hankittava teknologia on juuri niin arvokasta kuin sen mukana tulevat ihmiset. Nämä ihmiset ovat rakentaneet tekniset mallit, koodanneet järjestelmät ja tuntevat sen muutenkin läpikotaisin.
Teknologiaosaajat ovat myös halutumpia kuin koskaan aiemmin. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että yrityskaupan mukana tulleet asiantuntijat sitoutetaan ostavaan yritykseen ja yhteisiin tavoitteisiin jo meneillään olevan yritysjärjestelyprosessin aikana – mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. On myös varauduttava osaajien menettämiseen ja siitä aiheutuviin mahdollisiin riskeihin ja kustannuksiin. Prosessin läpinäkyvyys ja siihen liittyvät selkeät tavoitteet kannustavat osaajia pysymään mukana uudessa kokoonpanossa.
Hyvin toimivan kulttuurin luominen synnyttää arvoa
Oleellista on myös, että hankittua osaamista ja ihmisiä ei pakoteta ostavan yrityksen olemassa olevaan toimintamalliin ja kulttuuriin. Yrityskaupan tulee olla yhteistyöprosessi, jossa eri toimintamallit ja maailmat täydentävät ja muuttavat toisiaan. Teknologiaa täydentävän osaamisen onnistunut integraatio ja ihmisten sitouttaminen vaatii luonnollisesti tarkkaa pitkän aikavälin suunnittelua.
PwC:n ja Mergermarketin tuore selvitys Creating value beyond the deal, johon haastateltiin yli 600 johtajaa ja yrityskauppojen toteuttajaa ympäri maailmaa tarkoituksena selvittää arvonluonnin lähestymistapoja, löysi selvän yhteyden arvon maksimoinnin ja tärkeimpien osaajien sitouttamisen välillä: 82 prosentissa yritysjärjestelyitä, joissa kaupan arvonmenetys oli huomattava, oli menetetty yli 10 prosenttia avainhenkilöistä.
Vaikka henkilöstöön ja kulttuuriin liittyvät kysymykset ovat luonnollisesti ns. aineettomia arvoja, ne tulisi ottaa huomioon integraation suunnittelussa ja siihen liittyvien tavoitteiden määrittelyssä.
Jos verrataan teknologia-startupia ja esimerkiksi sen ostavaa suuryhtiötä, on ilmiselvää, että ne eroavat toisistaan huomattavasti: toimintamalli, organisaatio, urapolut, tavoitteet ja jopa tittelit voivat olla täysin erilaisia. Kysymys kuuluukin, miten niiden toiminnan saa sovitettua yhteen?
Kulttuuriin voivat vaikuttaa myös näennäisesti vähäarvoiset seikat. Muun muassa pöytätila, toimiston järjestys, yksityisyys, IT-laitteet, pääsy laitteisiin ja jopa vaatetus ovat kaikki osa yrityskulttuuria.
Kulttuuri-DD vs. teknologia?
Due diligence -vaiheessa on tarpeen ymmärtää kohteena olevan yrityksen asiantuntijoita sekä heidän yritykseensä luomaa kulttuuria. Kun tärkeimmät sidosryhmät ja asiat on identifioitu, voit suunnitella, miten kulttuurien törmäämiseen valmistaudutaan strategia- ja suunnitteluvaiheessa.
Jos tavoitteena on synnyttää arvoa ja toteuttaa disruptiivisen teknologiayrityskaupan tavoitteet ja omistajille annetut lupaukset, on tärkeä muistaa, että uuden hittisovelluksen tai mullistavan koneoppimisalgoritmin takana on usein oma, aivan erityinen kulttuuri ja ihmiset.
Yritykset, jotka tekevät hankintoja ilman selkeää integraatiostrategiaa ihmisten integrointiin, vaarantavat koko kaupan onnistumisen. Sen sijaan ostajat, jotka keskittyvät myös ostajan ja kohteen kulttuurien yhteensopivuuteen ja yritysten arvoihin – huomioiden myös ihmisten aikaisen sitouttamisen prosessiin – onnistuvat yrityskaupassa todennäköisemmin ja pystyvät samalla luomaan omistajilleen lisäarvoa.
Kirjoitus on alun perin julkaistu PwC:n blogissa 25.3.2019.
