Pörssiyhtiön johtajan tulee nähdä sijoitusmaailma kahta kautta.
Ensimmäinen näkökulma on liiketoiminnan sisäinen arvo. Se kasvaa tai laskee yhtiön arjen kehityskaaren mukana. Käytännössä muutos liittyy ansaintakyvyn vaihteluun ja investointitarpeiden muutoksiin. Nämä luovat sen todellisen jaettavan, joka omistajille voidaan kestävällä tavalla maksaa korvauksena riskinotosta.
Toinen perspektiivi on osakemarkkinahinnoittelu. Se seuraa pitkässä juoksussa liiketoiminnan sisäisen arvon kehitystä, mutta lyhyessä juoksussa se poukkoilee arjen kehityskaaren, myös yhtiön ulkoisten tekijöiden, ympärillä.
Hyvä johtaja fokusoituu ensin kuvattuun – markkinat seuraavat sitä ajan mittaan. Ymmärtämällä näkökulmaeron johtaja kykenee myös täysin omatoimiseen kasvun suunnitteluun ja toteutukseen. Esimerkiksi investointeja ei voi koskaan perustella omistajille vain sillä, että ”markkinat odottivat meiltä kiihtyvää kasvua”. Kuvatun näkökulmaeron sisäistämällä tämä argumentti kuulostaa täysin joutavanpäiväiseltä, itse asiassa jopa johtajan todelliset karvat paljastavalta.
Ymmärtämällä näkökulmaeron johtaja kykenee myös täysin omatoimiseen kasvun suunnitteluun ja toteutukseen.
Asetu omistajan asemaan
Myös pörssiyhtiön omistajan tulee nähdä sijoitusmaailma kahta kautta, edeltävällä jaolla.
Yhtäältä pääsäännön mukaan omistajan asema pörssiyhtiössä vastaa vähemmistöomistajan asemaa listaamattomassa yhtiössä. Hänen tuloksensa riippuu täydellisesti vain niistä voitoista, jotka yhtiö saa aikaan liiketoiminnassaan, johon on sijoitettu yhtiön taseessa olevat varat. Viime kädessä tämä kiteytyy osinkoihin. Mahdollisesti kertaluonteista hyvää voi realisoitua myös taseen varojen arvonmuutoksesta – ja siten lisäosinkoina.
Toisaalta omistajan asema pörssiyhtiössä vastaa arpalipukkeen omistajaa, eräänlaisen markkinakupongin haltijaa. Sellaisen kupongin, jonka hän voi myydä sekunnin murto-osassa seuraavalle sijoittajalle hinnalla, joka vaihtelee hetkestä toiseen. Tämä hinta on useimmiten hetkellisesti irrallaan edeltävän kohdan tase- ja tulosperusteisesta arvostuksesta, joka kuvastaa liiketoiminnan sisäisen arvon kehityskaarta. Pitkällä aikavälillä nämä toki kulkevat käsi kädessä.
Lyhyellä aikavälillä osakkeen markkinahinta on siis altis muutoksille sijoittajapsykologiassa ja markkinatunnelmissa. Siksi osakkeen hetkellinen hinta voi yksittäisellä tarkasteluhetkellä poiketa merkittävästikin yhtiön pitkän aikavälin osakekohtaisen ansainta-, tulos- ja osinkopotentiaalin mukaisesta liiketoiminnan sisäisestä arvosta. Itse kohdeyhtiö, jonka osakkeella kauppaa käydään, ei ole lähtökohtaisesti lainkaan pörssikaupan osapuolena. Siksi yksittäisillä yhtiön hintaan vaikuttavilla osakekaupoilla ei ole vaikutusta yhtiön liiketoiminnan ansaintakykyyn ja sitä kautta arvoon.
Yksittäisillä yhtiön hintaan vaikuttavilla osakekaupoilla ei ole vaikutusta yhtiön liiketoiminnan ansaintakykyyn.
Kannusta ja viesti kestävällä filosofialla
Viime aikoina julkisuuteen on palannut keskustelu optioiden järkevyydestä yritysjohdon kirittäjänä. Parhaimmillaan optiot toimivat sekä omistajien että yritysjohdon etuna, mutta vauhtisokeudessa on mahdollista, että paitsi kasvun tavoittelun työkalupakki myös yhtiön markkina-arvo ajautuu keinotekoiseen moodiin.
Moni johtaja toivoo, että hänen johtamansa yhtiön osake noteerataan jatkuvasti mahdollisimman korkeaan kurssitasoon. Tämä on vaarallinen ajatus.
Päinvastoin kuin edellä kuvatut liikkeenjohtajat, hyvä johtaja haluaa johtamansa yhtiön osakkeella käytävän kauppaa jatkuvasti mahdollisimman lähellä liiketoiminnan sisäistä arvoa. Siksi hän viestii sekä plussista että miinuksista avoimesti omistajille – samojen periaatteiden varassa kuin hän toivoisi toimittavan, mikäli roolit olisivat käänteiset. Hyvä johtaja pyrkii siihen, että yhtiön osakekurssin käyrä ei koskaan poikkeaisi merkittävästi liiketoiminnan todelliselta kehitysuralta.
Miksi? Siksi, että mikäli osakekurssi kulkee lyhyessäkin juoksussa tandemissa liiketoiminnan sisäisen arvon kehityksen kanssa, muodostuu jokaisen – siis jokaisen – uuden ja vanhan osakkeenomistajan sijoitustuotto täsmälleen yhtiön liiketoiminnan kehityskaaren mukaisesti.
Mikäli osakekurssi kuitenkin hetkellisesti poikkeaa – kuten tapana on – joko markkinakohtaisista tai optio-ohjelman innoittamista syistä liiketoiminnan todellisesta arvosta, poikkeaa osalla yhtiön omistajista tuotto selvästi operatiivisesta kehityksestä. Näin on siksi, että osakkeen arvostuskertoimien – kuten p/e-luvun – muutos tulee mukaan vaikuttamaan omistajan kokonaistuottoon. Se muodostuu osingoista, liiketoiminnan tuloksen muutoksesta ja p/e-luvun muutoksesta.
Spekulatiivista kurssielementtiä eliminoimalla johto ei maksimoi optioidensa arvoa, mutta se maksimoi omistajiensa tyytyväisyyttä. Kestävällä filosofialla se saa houkuteltua yhtiöön pitkäjänteisiä ja liiketoimintaorientoituneita omistajia lyhytjänteisten ja markkinaorientoituneiden sijaan. Tällaisella vakaudella on myös johtajalle ilmiselvä lisäarvo.
