Olemme nousemassa pandemiasta, mutta maailma ei ole entisellään. Poikkeusaika on ravisuttanut yritysten toimintaa pysyvästi. Se on kiihdyttänyt digitalisaatiota ja vihreää siirtymää. Se on muuttanut peruuttamattomasti työn tekemisen tapaa ja ihmisten käyttäytymistä. Se on polarisoinut yrityksiä menestyjiin ja häviäjiin. Maailmantaloutta elvytetään ennennäkemättömän massiivisesti, eikä kukaan tiedä, mihin tilanne lopulta johtaa.
Muitakin isoja muutoksia on ilmassa. Omistajien ja hallitusten rooli korostui pandemia-ajan kriisitilanteessa, mutta se on muuttunut viime aikoina muistakin syistä. Yritysten arvonluonti on voimakkaassa murroksessa. Yrityksen arvon ohjaaminen ei onnistu enää pelkästään perinteisillä lyhyen aikavälin taloudellisilla mittareilla vaan vaatii omistajilta yhä laajempaa osaamista ja näkemystä sekä ajan hengen ymmärrystä. Yrityksiltä edellytetään vastuullisuutta, ja menestys on yhä enemmän kytköksissä myös sidosryhmien huomioimiseen.
Markkinatalous luo jälleen nahkansa ja ohjaa yritykset muutokseen.
Sidosryhmäajattelu ei sinänsä ole uusi asia. Yhdistettynä vastuullisuuteen se tarkoittaa kuitenkin uudenlaista suhtautumista yrityksen toiminnan perimmäiseen tarkoitukseen: jos sidosryhmäksi mielletään laajasti myös yhteiskunta, voi tuloksena olla kestävä ja vastuullinen liiketoiminta. Hyvä tuotto ei siis enää pelkästään riitä, kun sijoittajat, asiakkaat sekä lainsäätäjä ja jopa tuomioistuimet edellyttävät omistajilta vastuullisuutta. Jos yritys ei itse reagoi ajoissa, se voi joutua toimimaan ulkoisten voimien valitsemalla tavalla.
Markkinatalous luo jälleen nahkansa ja ohjaa yritykset muutokseen. Yritysten onkin yhä paremmin ymmärrettävä omat sisäiset ja ulkoiset sidosryhmänsä ja pyrittävä täyttämään niiden tarpeet. Nyt kuitenkin vasta pieni osa yrityksistä osaa tunnistaa ja ennakoida vastuullisuusvaatimukset ja luoda lisäarvoa uusille sidosryhmille.
Yksi asia kuitenkin pysyy. Omistajien tärkein tehtävä on jatkossakin huolehtia yrityksen arvon kehittämisestä. Siinä, miten tämä tehdään, ei ole enää paluuta entiseen. Tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän keskustelua, uudenlaista osaamista, näkemystä sekä ennen kaikkea rohkeutta.
Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Castrén & Snellmanin blogissa 22.6.2021.
