Yritysten – ja erityisesti kansainvälisesti toimivien yritysten – verotuksellisen toimintaympäristön monimutkaistuminen on jatkunut nopeana jo pitkään. Samalla kun sääntely muuttuu jatkuvasti vaikeammaksi, yhtiöitä haastaa sidosryhmien edellyttämä vastuullisuus myös verotuksessa.
Muihin vastuullisuuden elementteihin verrattuna verovastuullisuus vaikuttaa kuitenkin vielä jäsentymättömältä kokonaisuudelta. Yhdelle verovastuullisuus tarkoittaa vastuuta osakkeenomistajia kohtaan ja sen varmistamista, ettei yhtiö maksa enempää veroja kuin sääntely edellyttää. Toiselle verovastuullisuus tarkoittaa sitä, ettei yhtiö hyödynnä niin sanottua aggressiivista verosuunnittelua. Lisäksi esimerkkinä verovastuullisuudesta voivat olla institutionaalisten sijoittajien edellyttämät periaatteet siitä, minkälaista verosuunnittelua sijoituskohteina olevilta yhtiöiltä edellytetään. Verotusta koskevat standardit kehittyvät osana kestävyysraportointia, mutta toisaalta esimerkiksi vuonna 2024 voimaan tullut yritysvastuudirektiivi ei huomioi verotusta.
Voivatko yhtiöiden veropolitiikat ja -strategiat auttaa osaltaan tukemaan vastuulliselle toiminnalle asetettuja tavoitteita ja varmistamaan sen, että verovastuullisuutta voidaan toteuttaa linjassa yhtiön muiden vastuullisuustavoitteiden kanssa?
Yritysten verotyötä ja verofunktion organisointia voidaan tarkastella kolmen tason kautta. Näistä ylimpänä on strategiataso, jossa yrityksen toiminnan ohjaaminen ja veroriskien hallinta tapahtuu yhtiön veropolitiikan, verostrategian ja valtuuksien määrittelyn avulla. Termejä veropolitiikka ja -strategia käytetään keskustelussa vaihtelevasti ja osin päällekkäin. Dokumenttien tulee olla sekä yrityksen todellisen toiminnan mukaisia että linjassa keskenään. Tyypillisesti varsinkin listayhtiöt julkaisevat toisen näistä viestimään yhtiön verotuksellisesta toimintatapaa ja suhtautumista veroihin.
Strategiatason alapuolella päivittäistä toimintaa ohjaavat konsernitason ohjeistukset, kuten esimerkiksi tax handbook tai siirtohinnoittelupolitiikka. Viimeisellä, operatiivisella tasolla esimerkiksi seurataan verosääntelyn kehitystä konsernin toimintamaissa sekä huolehditaan tiedon keräämisestä ja raportoinnista muun muassa tarkastusvaliokunnalle.
Verostrategiassa ja -politiikassa voidaan yleisten verojen maksua koskevien linjavetojen lisäksi ottaa kantaa muun muassa konsernirakenteeseen ja holdingyhtiöiden käyttöön, hybridirakenteisiin, erilaisten paikallisten verovapaussäännösten tai esimerkiksi vihreään siirtymään liittyvien verokannustimien hyödyntämiseen, siirtohinnoittelua koskeviin periaatteisiin ja tarjolla olevien ennakollisten menetelmien hyödyntämiseen tulevan verokohtelun varmistamiseksi.
Automaatio ja tekoälyn hyödyntäminen saavat kasvavaa huomiota myös verotuksessa.
Kokonaisvaltaista ja jatkuvaa veroasioiden seurantaa puoltaa se, että tehtävillä linjavedoilla voi olla vaikutuksia esimerkiksi pitkien veroriitojen tai negatiivisen julkisuuden muodossa, vaikka yrityksessä olisi alun perin koettu, ettei toimittaisi erityisen aggressiivisesti. Muun muassa konserninsisäiseen rahoitukseen liittyvien riitojen ratkaisu ja kaksinkertaisen verotuksen poistaminen voi viedä realistisesti kymmenen vuotta. Perinteisesti kuitenkin valtaosa suomalaisista konserneista on toiminut tavalla, joka kestää tarkastelua myös nykyisessä toimintaympäristössä.
Automaatio ja tekoälyn hyödyntäminen saavat kasvavaa huomiota myös verotuksessa. Sääntelyn monimutkaistuessa ja raportointia koskevien vaatimusten ja odotusten kasvaessa taloudellisesti ja oikeudellisesti kestävän toiminnan varmistaminen vaatii yhä laajempien tietojen keräämistä useista eri lähteistä ja järjestelmistä, ja tämä voi jo itsessään olla haastavaa. Kustannusten kasvaessa tuki verostrategian ja -politiikan tai muiden johdon linjaamien tavoitteiden kautta on tärkeää myös riittävien resurssien varmistamiseksi.
Jotta verostrategian ja -politiikan tavoitteet saavutetaan, tulee niiden olla käytännössä implementoituja eri tasoisten sisäisten ohjeistusten ja kontrollimekanismien kautta. Erityisesti kansainvälisesti toimivien konsernien on pyrittävä varmistamaan, että niillä on verostrategian mukainen ja sitä tukeva siirtohinnoittelupolitiikka, jonka toteuttamiseksi on riittävät resurssit, joka on kattavasti implementoitu ja jota noudatetaan. Verostrategian ja -politiikan konserninlaajuinen ja kattava noudattaminen ei ole itsestäänselvyys, ja usein ammattitaidolla laaditun verostrategian tai -politiikan keskeneräinen implementointi osoittautuu ongelmaksi.
Yrityksen yleisten vastuullisuutta koskevien linjausten huomiointi myös verotuksessa tukee vastuullisuustavoitteiden saavuttamista. Tarkan sääntelyn puuttuessa yritysten on kuitenkin keskeistä määritellä, mitä verovastuullisuus tarkoittaa yrityksen toimialalla ja miten yritys huomioi verovastuullisuuden omassa verostrategiassaan.
Boreniuksen verotusta koskeva tietopankkimateriaali on päivitetty tammikuussa. Materiaalin ovat tuottaneet Boreniuksen asiantuntijat Heikki Wahlroos ja Aapo Pessi. Senior Advisor Enel Sintonen on kommentoinut materiaalin päivitettyä versiota.
