Heinäkuu 2020 on merkittävää aikaa yrityksille, sillä kuun alusta lähtien astui voimaan tiettyjen rajat ylittävien järjestelyiden raportointia koskeva lainsäädäntö (laki raportoitavista järjestelyistä verotuksen alalla). Sääntely perustuu DAC6-direktiiviin ja vastaavia säännöksiä on viime aikoina otettu käyttöön myös muissa EU-valtioissa.
Verohallinnolle on raportoitava tietyt rajat ylittävät järjestelyt, joissa voi olla veron kiertämisen tai välttämisen elementtejä. Velvollisuus järjestelyn raportointiin ratkaistaan yksittäistapauksessa tiettyjen laissa säädettyjen tunnusmerkkien perusteella. Tunnusmerkit liittyvät esimerkiksi tappioiden käyttämiseen, tulojen muuntamiseen sekä verokohtelun eroavaisuuksien hyödyntämiseen.
Raportoinnin tarkoituksena on tarjota Verohallinnolle tietoa tehdyistä järjestelyistä, joita Verohallinto voi hyödyntää esimerkiksi tarkastustoimenpiteiden kohdistamisessa. Verohallinto ei ota kantaa raportoitujen järjestelyiden hyväksyttävyyteen eikä veroseuraamuksia voida määrätä pelkästään raportoinnin perusteella.
Ensisijaisia raportointivelvollisia tahoja ovat ne, jotka ovat osallistuneet järjestelyn suunnitteluun, markkinointiin tai toteuttamiseen. Verovelvolliset itse ovat raportointivelvollisia vain silloin, kun raportointivelvollista palvelun tarjoajaa ei ole, tai kun tämä on vapautettu tiedonantovelvollisuudesta.
Järjestely on raportoitava 30 päivän kuluessa siitä, kun järjestelyn ensimmäinen vaihe on toteutettu, se on valmis toteutettavaksi tai kun se on asetettu saataville. Ennen 1.7.2020 toteutetuista järjestelyistä tiedot on toimitettava viimeistään 31.8.2020.
Velvollisuus raportoida rajat ylittävä järjestely on arvioitava tarkasti järjestelyitä suunniteltaessa ja toteutettaessa.
Velvollisuus raportoida rajat ylittävä järjestely on arvioitava tarkasti järjestelyitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Koska raportointivelvollisuus koskee kaikkia 25.6.2018 tai sen jälkeen tehtyjä järjestelyitä, yritysten tulee arvioida jo toteutettujen järjestelyiden mahdolliset raportointivelvoitteet takautuvasti ja raportoida ne tarvittaessa Verohallinnolle 31.8.2020 mennessä.
EU tarjosi jäsenvaltioille mahdollisuuden lykätä raportointia koskevia määräaikoja säätämällä erillisen direktiivin koronaepidemian vuoksi, mutta valtiovarainministeriö totesi jo kesäkuun puolessa välissä, ettei Suomi tule käyttämään tätä mahdollisuutta määräaikojen lykkäämiseksi. Alkuperäisistä määräajoista pidettiin siis kiinni.
Sääntelyn tehostamiseksi Verohallinto voi määrätä raportoitavien järjestelyiden ilmoittamista koskevista laiminlyönnistä enintään 15 000 euron laiminlyöntimaksun. Laiminlyöntimaksu koskee sekä palvelun tarjoajaa että asianomaista verovelvollista. Laiminlyöntimaksu määrätään kuitenkin aina vain sille henkilölle, jonka ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä on kyse. Siten esimerkiksi palvelun tarjoajan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ei aiheudu seuraamuksia asianomaiselle verovelvolliselle.
Raportoitavien järjestelyiden tunnusmerkit on jätetty tietoisesti tulkinnanvaraisiksi ja laajoiksi, jotta sääntelyn kiertäminen yksinomaan muodollisin perustein ei olisi mahdollista.
Mitä lopulta tarkoitetaan direktiivin mukaisilla järjestelyillä? Raportoitavien järjestelyiden tunnusmerkit on jätetty tietoisesti tulkinnanvaraisiksi ja laajoiksi, jotta sääntelyn kiertäminen yksinomaan muodollisin perustein ei olisi mahdollista. Samalla tämä herättää epävarmuutta ilmoitusvelvollisissa, joiden voi olla vaikeaa tunnistaa, ylittääkö suunniteltava järjestely raportointikynnyksen. Yritysten onkin hyvä käydä läpi neuvonantajiensa kanssa aiemmin toteutetut verovaikutteiset järjestelyt ja varmistua siitä, ylittyykö raportointikynnys.
Rajat ylittäviä järjestelyitä tehdessä on otettava huomioon myös muiden järjestelyyn osallistuvien maiden lainsäädännöstä mahdollisesti johtuvat raportointivelvoitteet. Ainakin kaikissa EU-maissa on DAC6-direktiivin takia joko voimassa tai tulossa voimaan pääpiirteiltään Suomen sääntelyä vastaavat velvoitteet.
Borenius on päivittänyt Verotus-osion DIF-tietopankkiin (vaatii kirjautumisen).
