Monella suulla on todettu, että hallituksen itsearvioinnin anti on usein varsin vähäinen. Ilmeiset epäkohdat nousevat, mutta hygieniatason jälkeen ei oikein muuta löydy. Arviointi muodostuu mielenkiintoisemmaksi, jos tarkasteluun otetaan koko hallintoketju.
Tällöin mielenkiinnon kohteeksi nousee jokaisen ketjun osan lisäarvon tuottaminen, yhteistyön toimivuus ja jaettu käsitys siitä, missä ollaan ja mihin ollaan menossa.
Koko hallintoketju arvioimaan toisiaan
Toistaiseksi varsin harvoin kuulee siitä, että ketjun osat arvioivat toisiaan, vaikka eteneminen lähtee siitä, että puhuttaisiin siitä mistä ei puhuta. Vain se, jota ei nosteta keskusteluun, saa vaikuttaa vapaasti. Ristiin arvioinnin kynnyksenä saattaa myös olla hyvää tarkoittava mutta väärin kohdistettu kunnioitus. Perinteisesti omistajat voivat arvioida hallitusta ja hallitus johtoa, mutta koetaan hävyttömäksi toimia myös toisinpäin.
Koko ketjun arviointi voi kuitenkin nostaa päivän valoon helpostikin korjattavia asioita
Ellei omistajille tule signaalia siitä, että hallitus kokee omistajaohjauksen olevan ohuella pohjalla, hallituksen on vaikea suunnata toimintaa omistajille parhaalla mahdollisella tavalla. Hallitus ei välttämättä saa johdolta viestiä, että kehittymisen kannalta tärkeitä kyvykkyyksiä puuttuu hallituksesta tai ajankäyttö ei salli riittävän konkreettista keskustelua strategian toteuttamisesta. Tällöin ei saavuteta yhteistä tilannekuvaa siitä missä ollaan ja mihin ollaan menossa.
Tärkein arvio, joka tulee pyytämättäkin, on, miten asiakkaat käytöksen muutoksellaan arvioivat yrityksen relevanttiutta palveluiden tuottajana. Vasta asiakaskokemuksen ja sen tuoman kilpailuedun ymmärtäminen koko hallintoketjussa auttaa ymmärtämään yrityksen kilpailuasemaa. Tässäkin nopeat asiakaskäyttäytymisen muutokset testaavat koko hallintoketjun ketteryyttä pitää yritys kilpailukykyisenä.
Tämä kirjoitus on osa Tom Liljeströmin kolmen blogikirjoituksen sarjaa, joka on julkaistu Boardmanin blogissa touko–kesäkuussa 2018. Lue sarjan osa 1: Hallintoketjusta johtoketjuksi ja osa 2: Tarvitaanko omistajadialogia?
