Teemakumppani Forensic Risk Alliance johdatti DIFin jäsenet väärinkäytösten, compliancen ja riskienhallinnan pariin tiistaiaamuna 3.11.2020 järjestetyssä webinaarissa. FRA:n johtajat Viivi Lajunen ja Tytti Saarinen lähestyivät aihetta Association of Certified Fraud Examinersin (ACFE) tuoreimman taloudellisia väärinkäytöksiä käsittelevän tutkimuksen kautta. He kirjoittivat myös keväällä DIF-blogin, miten kriisi kasvattaa väärinkäytösriskejä sekä käsittelevät aihetta myös tulevassa Boardview 2/2020 -lehdessä.
Esitelmän aluksi Lajunen antoi ”synninpäästön” kaikille hallitustyötä tekeville, sillä väärinkäytöksiä tapahtuu aina, eikä niitä voi koskaan täysin estää. Hän esitteli aiheesta tutkimus- ja tilastotietoa todeten, että valvonta on keskeisessä asemassa väärinkäytösten ennaltaehkäisyssä ja havaitsemisessa. Myös psykologiset ulottuvuudet nousivat esiin.
Korruptio on edelleen yleisin väärinkäytösten muoto kaikkialla maailmassa. Siihen lukeutuvat muun muassa eturistiriidat, kiskonta, laiton vieraanvaraisuus sekä tänä vuonna huimasti yleistynyt lahjonta. Väärinkäytöksistä 43 prosenttia selviää vihjeiden kautta. Usein myös sattuma ja tilintarkastus paljastavat tapauksia, mutta pelkkään tilintarkastukseen tukeutuminen riittää hyvin harvoin. Lajunen uskoi myös EU:ssa valmisteltavan, niin kutsutun whistleblowing-direktiivin parantavan tilannetta.
Saarinen puolestaan esitteli väärinkäytösten triangelin, johon kuuluvat tiedostettu tilaisuus, kyky perustella sekä jakamaton taloudellinen tarve. Hän totesi sisäisen kontrollin puutteen mahdollistavan kolmanneksen tapauksista sekä summasi tyypillisiä hälytysmerkkejä väärinkäytösten uhasta. Niitä ovat muun muassa monimutkainen organisaatiorakenne, aggressiivinen kasvustrategia, epäterve yrityskulttuuri, heikko johtajuus ja ongelmien vähättely. Myös hyvät tulokset sokeuttavat. Kun hallitus saa eteensä hyviä lukuja, vaikeiden kysymysten esittäminen johdolle vähenee.
Seuraavaksi Lajunen keskittyi väärinkäytösten ehkäisyyn johdon näkökulmasta. Hyvät johtajat pitävät luonnollisesti tärkeänä mitä tehdään, mutta vielä tärkeämpää on, miten tehdään. Hän peräänkuulutti tervettä keskustelukulttuuria. Vähättely sen sijaan vain lisää vaikenemista. Lajunen nosti esille myös compliance-toiminnon, jonka periaatteessa ainoa tehtävä on olla ”hankala” sekä aiheuttaa kitkaa ja vaikeita keskusteluja. Vaatimustenmukaisuuden täytyy ulottua koko organisaatioon, eikä riskejä voi ulkoistaa vain valvontayksikölle, minkä lisäksi ilmiantajiin suhtautumisen pitäisi olla suopeampaa.
Lopuksi saatiin tutkimuslukuja tältä ja viime vuodelta, miten pohjoismaisissa yrityksissä väärinkäytöksiin, epäeettiseen tai jopa rikolliseen toimintaan on jätetty puuttumatta. Suomessa hieman yli puolet ei ollut puuttunut tai tehnyt ilmoitusta, joskin luvut pysyivät ennallaan viime vuoteen nähden. Sen sijaan Ruotsissa ja Norjassa vastaavanlainen passiivisuus on kasvanut roimasti viime vuodesta, osin koronakriisin myötä.
DIFin jäsenen kommenttipuheenvuoron esitti pääsihteeri Leena Linnainmaa, joka kertoi olleensa kolmessa työpaikassa, joissa kollega tai esimies on saanut peräti vankeustuomion väärinkäytöksistä. Hän kehui Keskusrikospoliisin talousrikosyksikön tehokkuutta, ja oli samaa mieltä, ettei aggressiivisen kasvun tavoittelussa keinot ole välttämättä aina suotavia. Liiallisen kiirehtimisen pitäisi aina laittaa hälytyskellot soimaan. Linnainmaa pohdiskeli lisäksi finanssialan palkitsemisen hämäriä kriteerejä maailmanlaajuisesti. Hallitusten pitäisi huomioida myös, että jos mitään viestejä väärinkäytöksistä ei tule, vallitseeko yrityksessä pelon kulttuuri. Yleisen ilmapiirin täytyisikin olla sellainen, että epäilyistä pitää osata ja voida kertoa. Tärkeää on huomioida myös, miten hallitus saa tiedon siitä, millaisia tapauksia whistleblow-kanavaan tulee.
Tilaisuuden videotallenne ja esitysmateriaali löytyvät DIFin jäsensivujen Videotallenteet-sivulta (vaatii kirjautumisen). Esitysmateriaali löytyy kirjautuneille myös tämän artikkelin jälkeen.