Yhtiöiden ja Verohallinnon väliset veroriidat ovat paisuneet sekä euromäärien että riitojen käsittelyaikojen suhteen. Veroriidoista voi katsoa tulleen aikaisempaa enemmän ylimmän johdon, hallituksen ja audit committeen asioita.
Euromääräisesti suurimmat veroriidat koskevat tällä hetkellä samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välistä tavaroiden, palveluiden, aineettomien oikeuksien sekä rahoituksen hinnoittelun markkinaehtoisuutta. Jos yritys ei Verohallinnon mukaan noudata markkinaehtoisuuden periaatetta, verottaja voi oikaista hinnoittelua määräämällä jälkiveroja ja tarvittaessa veronkorotuksia. Vastaavasti erilaiset verotehokkuuteen pyrkivät rakennejärjestelyt ovat herättäneet Verohallinnon arvioimaan tilannetta eri tavoin kuin miten yritys on nähnyt tilanteen.
Käytännössä suurimmissa veroriidoissa on kysymys kansainvälisistä tilanteista, joissa Suomen kansallisen verosääntelyn ohella tulee huomioitavaksi yhden tai useamman valtion verosääntely sekä kansainväliset verosopimukset ja -ohjeet. Kansainvälisten järjestelyiden verohyötyjen vastapainona voi tulla eteen kertaantunut verotus, jossa eri valtiot pyrkivät saamaan verotuloja samasta toimesta tai samasta tulolähteestä. Riitoihin voidaan hakea ratkaisuja sekä perinteisissä tuomioistuinmenettelyissä että kansainvälisissä sovittelumenettelyissä.
Yhä useammin tuomioistuimet ovat ottaneet kantaa oikeudenkäynnissä annetun selvityksen uskottavuuteen sekä lausuneet päätöksissään, että tietyltä osin asiaa ei ole näytetty, ei ole osoitettu tai että jotain seikkaa ei ole edes väitetty. Veroprosessit ovat muotoutuneet riita- ja rikosprosessien kaltaisiksi oikeudenkäynneiksi, joissa ei ole enää riittävää hallita aineellinen verotekninen sääntely ja taloudelliset hinnoittelumekanismit vaan myös perinteiset prosessuaaliset oikeudenkäyntitaidot. Kun asia etenee tuomioistuimeen, Verohallinto ei ole enää päättävä viranomainen vaan osapuoli oikeudenkäynnissä.
Pohjautuen aiempaan kokemukseeni tuomarina hallintotuomioistuimessa haluan korostaa veroriitojen osalta seuraavia teesejä:
1. Älä ota asioita annettuina, ja muista oma myötävaikutusvelvollisuus ja -oikeus
Oleellista on selvittää mihin ja miten hankittuun selvitykseen ja näyttöön Verohallinnon esitykset perustuvat. Verohallinnon tulee pystyä yksilöimään selvityspyyntönsä sekä esittämään näkemyksilleen muun muassa sellaisia vertailutietoja, jotka Verohallinnon on helpompi hankkia. Näyttötaakka ei voi kaatua pelkästään verovelvolliselle eikä verovelvollinen voi toisaalta pelkästään vaieta tai tyytyä vastustamaan. Yhtiöiden onkin hyvä tiedostaa oma myötävaikutusvelvollisuutensa, jonka laiminlyönti voi vaikuttaa vastapuolen näyttökynnykseen ja sen ylittymiseen.
2. Älä aliarvioi näytön ja prosessisäännösten merkitystä
Verotuksen sisällön osaaminen ja ymmärtäminen ovat puolustautumisessa tärkeitä lähtökohtia. Vaikka viranomaiset ja tuomioistuin tuntevat lainsäädännön varsin hyvin, ne eivät voi tuntea tai tietää asioihin liittyviä tosiseikkoja ja niiden kytkeytymistä verotukseen lähellekään siinä määrin kuin yhtiöt itse tietävät. Tuomioistuimet ovat riidan ratkaisun ammattilaisia. Puolivillaiset näytöt kostautuvat. Riidassa on selvitettävä ja arvioitava muun muassa prosessuaalisten muodollisuuksien täyttyminen, esitetty näyttö ja sen riittävyys, näyttötaakan jakautuminen, lisänäytön hankinta, todisteiden asianmukainen teemoittaminen ja sitominen näyttöön sekä suullisen käsittelyn tarpeellisuus.
3. Älä tyydy kiistelemään vastapuolen ehdoilla
Yhtiöt menettävät tärkeän tekijän puolustautumisessa, jos ne lähtevät prosessiin Verohallinnon ehdoilla kiistelemään pelkästään teknisestä lain tulkinnasta. Yhtiöllä tulee olla oma perusteltu näkemys, ja sen rakentaminen edellyttää liiketoiminnan ymmärtämistä ja asian prosessuaalista arviointia. Tällöin prosessi ei ole pelkästään normeja siitä, mihin haetaan muutosta ja milloin muutoksenhaku tulee tehdä.
Prosessi on juridiikkaa, jossa riita tulee pystyä ensin ammattitaitoisesti purkamaan ja sen jälkeen kokoamaan mahdollisimman selkeästi omasta näkökulmasta riidan ratkaisijoiden arvioitavaksi. Mitä vaaditaan, missä vaiheessa vaaditaan ja miten vaaditaan? Mikä on riidatonta ja mikä riidanalaista? Mikä on oleellista ja mikä on epäoleellista? Veroriitaa ei tule vain hoitaa, vaan sitä tulee ajaa.
Petri Saukko
