Parin viime vuoden aikana tietoisuus luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ja sen köyhtymisen vaikutuksista liiketoiminnalle on kasvanut. Useissa yrityksissä asiasta vastaa vastuullisuustiimi, mutta luonnon monimuotoisuutta ei useinkaan käsitellä siellä, missä pitäisi: yritysten hallituksessa ja johtoryhmässä.
Maailman talousfoorumin mukaan puolet maailman bruttokansantuotteesta on suoraan riippuvaista luonnosta ja lähes koko BKT epäsuorasti, sillä aineettomia hyödykkeitä ei juurikaan ole. Luonto tuottaa raaka-aineita, joilla talous pyörii. Lisäksi se tarjoaa ruokaa, lääkkeitä, terveyttä, puhdasta vettä ja puhdasta ilmaa. Jotta voidaan varmistaa talouden rattaiden pyöriminen tulevaisuudessakin, luontokato on pysäytettävä ja luonnon monimuotoisuutta on alettava vahvistamaan. Muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole.
Ilmaston kuumeneminen kiihdyttää luontokatoa, ja luonnon köyhtyminen kiihdyttää ilmastokriisiä. Jos yritetään ratkaista vain toinen, epäonnistutaan molemmissa.
Ilmastokriisiä ja luontokatoa kannattaakin ratkaista samanaikaisesti niin pitkälle kuin mahdollista, koska tällöin voidaan saavuttaa merkittäviä synergioita kustannustehokkuudessa.
Elinkeinoelämä on noussut ilmastotoimissa ajurin paikalle vaatien kunnianhimoista globaalia ilmastopolitiikkaa, hiilen hinnoittelua ja tasaista pelikenttää. Se ymmärtää, että ilmastokriisin runtelemalla planeetalla on vaikea pyörittää bisnestä. Elinkeinoelämä ymmärtää myös, että ilmastokriisin hillintä on avannut valtavan liiketoimintamahdollisuuden – tarvittavien investointien määrää lasketaan sadoissa, ellei tuhansissa, biljoonissa euroissa.
Luontokatoon liittyvä keskustelu kulkee kymmenisen vuotta ilmastokeskustelua jäljessä, mutta luontokadon talousvaikutuksia selvittäneen Dasguptan raportin (2021) julkistamisen jälkeen keskustelu on kiihtynyt. Luontokatoa ilmiönä on vaikeampi hahmottaa kuin ilmastokriisiä, jonka hillinnässä voidaan keskittyä hiilidioksidiekvivalentteihin. Luontokadon pysäyttämisessä taas ei tulla saavuttamaan yhtä mittaria.
Siinä missä ilmastokriisin hillintä on jo nostettu useiden yritysten strategiaan ja siihen liittyviä asioita käsitellään säännöllisesti johtoryhmässä ja hallituksessa, luontokadon pysäyttäminen nähdään vielä usein vastuullisuus- ja raportointiasiana – ja usein kustannustekijänä yritykselle. Tämä käsitys mieluummin lannistaa kuin innostaa luontotoimiin.
Kyse on kuitenkin paljon enemmästä kuin raportoinnista ja vastuullisuudesta. Luontokato aiheuttaa samankaltaisia riskejä yritystoiminnalle kuin ilmastoriskit. Se voi vaarantaa raaka-aineiden saannin tai nostaa niiden hintaa, millä voi olla suuria vaikutuksia yrityksen toimintaan. Yritystoiminnan kannalta kriittisiä raaka-aineita tulisikin tarkastella strategisina resursseina, joista liiketoiminta voi olla kokonaan riippuvainen. Strategiset asiat kuuluvat johtoryhmän ja hallituksen agendalle. Lisäksi sidosryhmien kasvavat vaatimukset ja kiristyvä sääntely voivat aiheuttaa kustannus-, maine-, toimintalupa- ja litigaatioriskejä.
Toisaalta riskeillä on aina kääntöpuoli: uusi mahdollisuus.
Mitäpä jos väistämätöntä luontokadon pysäyttämistä lähestyttäisiin vastuullisuuden, raportoinnin ja riskien haltuunoton lisäksi uusien liiketoimintamahdollisuuksien, arvonluonnin ja kilpailukyvyn vahvistamisen näkökulmasta?
Tällöin lannistava asia kääntyisikin innostuksen lähteeksi, joka palvelisi myös entistä arvotietoisempia asiakkaita, henkilöstöä, muita sidosryhmiä ja ennen kaikkea tulevia sukupolvia.
Yritysten kannattaa tarttua luontokadon pysäyttämiseen strategisesti ja kartoittaa myös mitä vapaaehtoisia toimia se voi tehdä ennen kuin sääntely pakottaa. Ilmastotoimien lailla nopeat ratkaisujen luojat saavuttavat luontotoimissa edelläkävijyyden hyödyt uusien markkinoiden avautuessa.
Tekstin laajempi versio julkaistaan Boardview 1/2023 -lehdessä.
